Kirjoitukset

Nyt aurinko tanssii

Pääsiäinen on todella ihmeellinen asia. Se on Elämän kaikkien juhlien juhla, kirkkovuoden juhlien loistava kruunu. Pääsiäinen on kosminen salaisuus. Se on elämän voitto kuolemasta.

Pitkäperjantain kertomuksessa aurinko murehtii ja kalliot vapisevat. Vanhaan aikaan uskottiin, että aurinko tanssii pääsiäisaamuna. Mitä ovat uuden vuoden, kuninkaanlinnan juhlien ja vesifestivaalien ilotulitukset sen rinnalla!

Mutta kuinka kukaan voi uskoa johonkin niin uskomattomaan kuin elämän voittoon kuolemasta?

Älä huolehdi liikaa sellaisesta. Kyse on kuvista, jotka nousevat jokaisen ihmissydämen syvästä viisaudesta, niin totta kuin elämme tätä elämää.

Aurinko nousee, hiljaa ja rauhassa, myös tänä pääsiäisaamuna. Ei se tanssi. Ja sen esi-isämme ja -äitimmekin tiesivät. Eivät he olleet meitä tyhmempiä. He heräsivät aiemmin aamulla ja he voivat oikeasti huomata, kuinka asiat olivat, eivätkä tornitalot itäsuunnalla piilottaneet auringonnousua taakseen.

He olivat meitä viisaampia kielenkäytössään. He ymmärsivät, että on tarpeen puhuaToisesta Todellisuudesta kuvilla, viitteellisillä ilmauksilla, vertauskuvilla, symboleilla (ja käyttää niitä runsaasti). Toinen Todellisuus on vastakohta kaikille latteuksille ja yksiselitteisyydelle. Jumala ei ole tieteellinen kysymys, sillä Korkeinta ei voi mitata ja punnita meidän instrumenteillamme. Siksi uskon äidinkieli on symbolikieltä. Me olemme sidoksissa tilaan ja aikaan, ja voimme vain uskoa, toivoa ja kaivata iäisyyden aavistelussa.

Kristillinen usko rakentaa itse ajan katedraaleja. Kirkon Pyhä vuosi ensimmäisestä adventtikynttilästä tuomiosunnuntain trumpetinsoittoon on rakennettu ajasta. Aikakatedraalin kaikkein pyhin on pääsiäinen, jolloin aika koskettaa ikuisuutta.

Pääsiäinen on kypsän ihmisen juhla, jossa seremonioin, kuin todeksi muuttuneessa leikissä, saamme kohdata kärsimyksen, julmuuden ja kuoleman, joka ei hävitä meitä vaan saattaa meidät Elämään. Kuoleman pimeydessä kohtaamme toivon häikäisevän valon, joka on ylösnoussut Kristus.

Sinä, joka epäilet, saat ehkä rohkeutta vaeltaa pääsiäisyön messuun. Kuulet itsesi laulavan kirkossa: Nouse sielu, riennä mieli ylistämään Jeesusta!

Menet ehtoolliselle, ehkä ensimmäistä kertaa sitten konfirmaatiosi. Saat sytytetyn pääsiäiskynttilän käteesi. Menet ulos yössä palava kynttilä kädessäsi ja laitat kynttilän jonkun rakkaimpasi haudalle. (Jos heidän hautansa ovat toisaalla, muista heitä rukouksessa.) Kun painat kynttilän maahan, että se pysyy pystyssä, kuulet ehkä urkujen tai trumpetin soittavan sydämessäsi mahtavaa virttä: ...Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan, ja valkeus ei sammu milloinkaan.

Silloin kevät ja valo, toivo ja elämä, eivät kerro vain luonnon elämästä vaan sielunelämästäkin. Kristus on ylösnoussut. Totisesti Kristus on ylösnoussut kuolleista. Halleluja.

Martin Lönnebo