Kirjat

Lönnebo: Dopängeln - Kaste-enkeli

Hiippakunnalle ja seurakunnalle

Raamatussa annetaan ymmärtää, että lapsilla ja seurakunnilla on enkelinsä. Toivottavasti niin on edelleenkin, sillä ruotsalainen kristillisyys tarvitsisi tuhansittain enkeleitä - mutta ehkä ne jo nyt ja aina toimivat näkymättömissä - enkeleillähän on tapana tehdä niin? Me emme tunne niiden työnjakokirjoja, mutta tärkein enkeleiden tehtävä lienee katsella Jumalaa kasvoista kasvoihin. Eikä tämä koske vain lasten enkeleitä, vaan sellaisiahan enkelit ovat. Ne ovat kontemplatiivisia. Ne ovat Jumalallisen läsnäolon merkkejä.

Puheeni kasteen enkelistä on kuva tälle, olennaisimmalle seurakunnan tehtävälle: Katsella Jumalaa kasvoista kasvoihin.

Tärkeintä kirkolle aina ja ikuisesti on elää ja katsella Jumalaa. Vasta sitten voi ihmiset ja koko luomakunnan nähdä oikealla tavalla. Tämä kirja on kirjoitettu muistuttamaan vertaansa vailla olevasta edusta: saada toimia enkelien tavoin.

Enkelit ovat Jumalan lähettiläitä. Ne ovat aktiivisia levossaan, sillä kaikki niiden tekeminen lähtee rauhasta ja hiljaisuudesta, niiden olemisesta Jumalassa. Enkelit näkevät Jumalan, Jumalassa ne näkevät kaikki ja ne toimivat rauhassa ja hiljaisuudessa.

Tämä on myös kirkon kutsumus. "Hiljaisuus ja usko tekevät teistä vahvoja." Kirkko voi siis olla merkkinä tästä jumalallisesta hiljaisuudesta, josta toiminta hiljaa versoo, niin kuin Jumala luomisessa, niin kuin vesi, joka kumpuaa lähteen hiljaisuudesta. Kasteen lähde on kaunein merkki tästä.

Kasteen enkeli kääntää ystävällisen katseensa teihin, jotka olette vastuussa kasteesta ja kasteopetuksesta, ensin Ruotsin kirkossa ja sitten jokaiseen, joka niin haluaa sisarkirkoissamme. Kasteen enkeli kumartuu lapsen puoleen, mutta kasteen sakramentti ei ole ikäsidonnainen, kasteen enkeli voi tulla myös vanhusten luo. Ruotsin kirkko on yksi eniten aikuiskasteita toimittavista kirkoista. Se on hyvä.

Kasteita toimittavalla papilla, kasteopetusta antavalla seurakunnan työntekijällä, toimintaa ohjaavalla seurakuntaneuvostolla, toimintaan kannustavalla hiippakunnalla on keskeinen tehtävä. Ensisijaisesti kirjoitan teille. Mutta enhän minä voi päättää mistään. Olen siis täysin vaaraton. Tehän voitte tehdä niin kuin haluatte. Voitte viitata kintaalla jutuilleni ja lupaan olla pahastumatta, sillä ei se kuulu minulle. Minun tehtäväni on aivan yksinkertaisesti olla esirukoilija ja rohkaisija. Tämä kirjan tarkoitus ei siis ole sen enempää olla uhkaava kuin syyllistäväkään. Voimattomuuden aikoina on Kasteen enkelin edustama rohkaisijan tehtävä ehkä kuitenkin tämän hetken tehtävä.

Tämä kirja on suunnattu paljolti papeille. Luonnollisesti niin, sillä heillä on virkansa takia erityinen vastuu sakramenteista. Papin kutsumuksen keskustana on tämä tehtävä. Samaten tämä kirja on suunnattu paljolti seurakunnan kasvatustyössä toimiville, mikä myös on luonnollista, sillä heillä on suuri vastuu kasteopetuksesta. Viime vuosina olen usein työskennellyt seurakuntakasvattajien kanssa ja tunnen suurta yhteenkuuluvuutta heihin, joiden unelmia ja ongelmia olen saanut olla jakamassa.

Kaikki hyvä kirkollinen työ tarvitsee ohjausta ja voimia. Yhdessä lukijoiden kanssa ristin käteni, kumarran kunnioittaen pääni ja sanon kohti maailmankaikkeutta ja sydämessäni:

Sinä olet rajaton, Sinä olet lähellä, Sinä olet valo ja minä olen Sinun.

Sinä ja minä hiljennymme hetkeksi tutkiskelemaan pyhää Kolminaisuutta. Oi sinä Sanomaton: mieli hukkuu Luojan rajattomuuteen, Kristuksen läheisyys kantaa ruumista ja Hengen valo lämmittää sielua. Ja suurinta kaikesta: Minä olen Sinun, Jumalani.

Kuin hiljaisuus ennen aamun sarastusta kevätaamuna lintujen viserryksen odotuksessa on Jumalan odotus. Mutta älä viivy liian pitkään. Ehdi ylistämään ensimmäisenä. Yhdy suureen ylistyslauluun Kolminaisuudelle, kaiken ymmärryksen ylittävälle Ihanuudelle.

Käytän päivittäin edellä olevaa suurta rukousylistystä (sinä olet rajaton...) suurelle Jumalallemme. Se sisältää ehkä tärkeimmän, mitä Kasteen enkeli haluaa kertoa lukijalle. Mutta teksti on niin tiivistettyä ja täynnä merkityksiä, ettei suurin osa tule näkyviin. Siksi avaan sitä seuraavassa niin että siitä tulee konkreettisempaa ja sovellettua tavalliseen seurakunnan toimintaan. Niin sen voi helpommin niellä.

1 USKO RUOTSISSA TÄNÄÄN

Kasteenenkeli vie meidät kasteen lähteelle, joka on yksi kristinuskon mysteereistä. Uskon tie alkaa siitä missä ihminen on. Ei sieltä missä hänen pitäisi olla.

Uskon tie alkaa siksi epäilyksen ajasta, sillä siellä me olemme. Elämme kirkossa, missä on paljon alakuloa. Ja väsymystä. Ja voimattomuutta. Juuri tästä meidän täytyy aloittaa. Ei kirkon rakentumisen 1200 -luvulta, ei puhdasoppisuuden 1600-luvulta, eikä matalakirkollisen herätyksen 1800 -luvulta, ei myöskään korkeakirkollisen herätyksen 1900 -luvulta. Emmekä voi alkaa edes vuodesta 2000 tai 2001. Vaan tästä, missä olemme nyt. Nyt meidän ei pidä laskea vuosituhansissa vaan vuosissa. Kun on kyse kirkon mahdollisuuksista lasten kasteopetukseen Ruotsissa, on ehkä kymmenessä vuodessa tapahtunut yhtä suuria muutoksia kuin 200 vuodessa ennen sitä. Minun mielestäni se on ihan selvää, kun lukee muutama vuosi sitten kirjoitettuja paimenkirjeitä kasteesta. Todellisuus on joistain lähtökohdista muuttunut radikaalisti, tie ei ole enää yhtä ajokelpoinen. Mutta on toisia polkuja, joita voi kulkea. Ne tosin ovat toisenlaisia, mutta kulkukelpoisia. Ja se on tiestä kyseen ollen ratkaiseva ominaisuus.

Näiden radikaalien muutosten takia kirjoitan tämän pienen kirjan.

Mutta kaikki ei ole muuttunut. Syntymä oli meidän kaikkien alku 1200-, 1600-, 1800-, 1900- ja 2000 -luvullakin. Siksi se on luonnollinen lähtökohta hengellisen tien rakentamiselle. On paljon yleisinhimillisiä asioita, jotka yhdistävät lapset ja vanhemmat, oli ennen ja on edelleen. Vanhemmat rakastavat lastaan, ovat kiitollisia elämälle tai Jumalalle, joka on antanut tämän lahjan. Isä ja äiti haluavat lapsen parasta ja ovat huolissaan tämän tulevaisuudesta, sillä maailma on, kuten ennenkin, turvaton. Mitä tahansa voi tapahtua, miten vain ja koska vain.

Kastekaan ei ole muuttunut. Viime vuosina olemme huomanneet, että kaste on portti kirkkoon. Ja vielä enemmän, vielä ihmeellisempää: joka sukeltaa kasteen lähteeseen, löytää sen pohjalta oven Jumalan valtakuntaan, joka kuuluu lapsille. Kaste ei ole vain kirkon portti vaan myös taivaanportti. Kaste on pyhä, perimmäinen mysteeri, jota tulee käsitellä kunnioittaen.

Sakramentteja ei tule vain antaa, ne tulee myös ottaa vastaan uskosa ja ne tulee elvyttää elämään. Tie taivaaseen ei ole vain portti, se on tie. Kaste tapahtuu aina ja ikuisesti. Siksi alusta loppuun hengellisen opastuksen ja harjoituksen täytyy jatkua. Se on kirkon ja kirkon viran pyhä tehtävä.

Tämä kirja on eräänlainen "paimenkirje kasteesta" uutena aikana uusin mahdollisuuksin. Kasteen enkeli on hengellinen rohkaisija ja ohjaaja lapsille ja vanhemmille, jopa aikuisille kastettaville.

Useimmat lukijat ovat ehkä olleet mukana työstämässä oman seurakunnan toimintoja. Sen tulisi tehdä tämä kirja turhaksi. Mutta olen vakuuttunut, että on päinvastoin. Mitä enemmän teemme töitä kasteen ja kasteopetuksen eteen, sitä selkeämmin tulee esiin uusien näkökulmien tarve ja näemme uusia mahdollisuuksia. Niin nopea on ollut muutos kirkon mahdollisuuksissa lasten suhteen. Edellytykset keskeisissä suuntaviivoissa Ruotsin kirkossa ovat muuttuneet. Koko kirkon perinteinen lapsityö on katoamassa varhaiskasvatuksen kehittymisen, työelämän stressin ja epävarmuuden ja tarjonnan moninaistumisen takia. Lastenhoidossa on jo päästy maksimiin. Sen myötä lapsityömme on heikentynyt. Vuodenvaihteessa 2003 astuu hallituksen ehdotus yleisestä esikoulusta voimaan. Se merkinnee sitä, että neljä - viisivuotiaat tuskin enää voivat tulla kirkon perinteisiin päiväkoteihin: lasten tunneille, avoimeen esikouluun ja vastaaviin toimintoihin. Parhaiten selviävät avoimet ovet, aikuis-lapsiryhmät, muskarit, vauvakahvilat jne. Niissä käy paljon väkeä, sillä niissä on niin paljon rakkautta ja löytämisen iloa. Tässä kirjassa esittelemäni pedagogiikan tarkoitus ei ole sulkea pois mitään muotoa, vain antaa ehdotuksia jotka voivat rikastuttaa ehkä ensisijaisesti jo toimivia työmuotoja pienille lapsille ja vanhemmille.

Mutta kun kyse on kirkon kasteopetuksesta, tapahtuu vallankumous, vaikkakin hiljaa.

Kun jotain murtuu, tulee nähdä realiteetit, mutta ei pidä jäädä haudan ääreen suremaan iäksi. On kuivattava "kyyneleet ja käännettävä" kasvot kohti tulevaisuutta.

Tässä kirkkomme hädässä on uusi mahtava mahdollisuus. Se on Kasteen enkelin sanoma. Kyse ei ole huolimattomasta välihuudosta, enkeleiden ei ole tapana olla niin tunteettomia. Enkeli sanoo hiljaa: Muistathan, että Jeesus otti vastaan pieniä lapsia, jopa vauvoja. Tee kuten hän teki. Kirkon perussääntö on toimia Kristuksen tavoin. Niinhän enkelit aina sanovat, siitä heidät tunnistaa.

Kreikan sanasta paidion, jonka evankelista Matteus valitsee, ilmenee että näin on. Lapset olivat niin pieniä, että hän otti heidät syliinsä. Avoin syli ja lämmin sydän olivat Jeesuksen tärkeimmät pedagogiset välineet. Nyt me, sinä ja minä, olemme samassa tilanteessa kuin Jeesus. Eikä se ole pahinta vaan parasta. Me voimme tehdä samoin kuin hän, ja se riittää. Kirkon tulevaisuus on siis avoin syli ja lämmin sydän. Eikä meidän tarvitse jäädä sanattomiksi. Jeesus puhui aikuisille samaan aikaan kun hän otti lapset syliinsä. Opetuslapset ja omaiset olivat paikalla. He näkivät ja kuulivat. Niin on edelleen, vaikka usein vain äidit tulevat. Avoimet ovet tai vauvamuskari tai miksi sitten kutsuttekaan kastettujen lasten kohtaamispaikkoja.

Tarkoitan todella, että kirkon mahdollisuudet ovat suuremmat kuin pitkään aikaan. Minun mielestäni on ihan hyviä järkeviä syitä uskoa tähän, Jumalan lupausten lisäksi. Ajatelkaapa, jos olisin nuori ja saisin aloittaa alusta ja rakentaa elävää seurakuntaa lähes alkutekijöistä. Mahdollisuudethan ovat suuria. Kirkko on armon avoin syli, maailmassa jossa on yhä vähemmän armoa. Kirkko on lämmin sydän maailmassa, joka tulee yhä kylmemmäksi. Jopa nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassamma Kristus seisoo jokaisen seurakunnan keskellä ja sanoo: Sallikaa lasten tulla minun tyköni.

Totta kai tarvitsemme sääntöjä, järjestystä, moraalia ja jopa etusormen heristämistä, mutta mitää ei voi verrata avoimen sylin ihanuuteen ja lämpimään sydämeen. Ilosanoma on tärkein Jumalan erityisistä lahjoista. Se ei kumoa luontoa vaan täydellistää sen.

Ihan ensiksi täytyy aloittaa oikealla tavalla. Nyt se on helpompaa kuin vain muutamia vuosia sitten, koska vanhan kuollessa uuden on helpompi syntyä. Ja on kohtuullista aloittaa, niin, juuri kasteesta. Ja kasteen seurauksesta, konfirmaatiosta. Ja kasteoppilaista, etsijöistä. Ja ennen kaikkea: itsestäni.

jatkuu