Elämänpuu Kirjat

Anna pois rauhattomuus, ota vastaan kaiken peittävä rakkaus, lue sitten hitaasti
LEPÄÄN KUKKIVASSA ELÄMÄNPUUSSA

Olet saanut harjoitella unohtamaan itsesi ja elämään turvassa Jumalan suojeluksessa. Nyt on aika ottaa esiin loistavin punainen lanka, sillä nyt alat kutoa jumalallista kaiken peittävää rakkautta rakkaudenjanoiseen elämääsi. Rakkaus on ensimmäinen Pyhän Sydämen säännön hyve. Sen selventämiseksi, että rakkaus on kristillisen uskon punainen sydän, on Rukoushelmissä kaksi punaista helmeä vierekkäin. Niitä ei tarvitse, kuten useimpia muita, erottaa toisistaan hiljaisuudenhelmellä, sillä ne ovat täydellisesti yhdistyneet rakkauteen, joka ”muistuttaa” Jumalaa. Jumalassa kaikki on yhtä eikä siksi ole mahdollista eriävyyksiin. Rakkauden täydellinen

Neljästä kreikan kielen rakkauden sanasta Uuden testamentin kirjoittaja valitsi yleisimmän, agape –sanan, ja antoi ihanan jumalallisen valon osua sanaan ”arvonsa antavana, uhrautuvana rakkautena” tai ”kaiken peittävänä rakkautena” Aikaisin esimerkki ylevistä ajatuksista, joita nuoressa kirkossa liitettiin sanaan agape, on Paavalin kirjeessä Korinttin suurkaupungin sekalaiselle seurakunnalle. Siinä lauletaan ensimmäistä kertaa tunnettu suuri ylistyslaulu ylimaalliselle rakkaudelle: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus…”

Tämä ylistyslaulu on taivaallinen kuvaus Sanoinkuvaamattomasta. Maa on rakkauden puutteen ja sen myötä rakkauden kaipuun planeetta. Laulu kantaa suurinta kaikista toivoista, nimittäin sitä, ettei ylimaallinen rakkaus ole vain unta, vaan että se elää. Lyhyesti sanottuna, uskaliain kaikista ajatuksista on kristillisen uskon ilmaus: Jumala on rakkaus.

Jos tämä on totta ei ole perimmäistä yksinäisyyttä. Silloin voimme kärsivällisesti kantaa maallisen tuskan. Voimme silmiä sulkematta kohdata kärsimyksen maailman ja sanoa: Pidä pintasi. Kärsimys ei ole turhaa. Maailmankaikkeudelle ja elämälle on äärimmäisen hyvä tarkoitus. Jos ihminen avoimin silmin katselee elämän kärsimystä ja merkityksettömyyttä, ei voi pitää tällaista uskoa hetkeäkään itsestään selvänä. Voi olla, että Karamasovin veljeksistä skeptikko Ivanin vakava suu on todellisempi kuin hurskaan Aljosan hymy. Mutta hymy on toivo. Hymy on kristillinen usko. Ja rehellisen ihmisen on mahdollista mahdottomanakin se omistaa. Kummallista kyllä usko rakkauteen on eniten mahdollista kaikkein mahdottomimmassa paikassa, nimittäin Kristuksen ristin juurella. Tuskan ja yksinäisyyden pimeydessä voi kasvaa nöyrä usko siihen, että kaikesta huolimatta suuri rakkaus voi olla yhteydessä elämän syvimpään tarkoitukseen.

Tämä tie ihmisen tienä on samalla Jeesuksen tie meidän sisimpäämme. Nyt ollaan lähellä taivasta ja maata. Nyt on ikuisuus. Jeesus kuolee joka hetki ”jossain ihmisessä, joka on seurannut sisäisten merkkien tien loppuun.” Tämä tie alkaa rakkaudella, se loppuun hiljaisuuteen ”sisäisen meren rannalla”, joka lepää peilityynenä.

Vanha kristillinen legenda kertoo että Jeesuksen risti on Elämänpuu. Ajateltiin että puu todisti syntiinlankeemuksen. Siitä tehtiin palkki temppeliin. Lopulta se laitettiin Kirdronin puron sillaksi tielle Getsemaneen. Koska puusta oli pulaa, roomalaiset käyttivät siltapalkin Jeesuksen ristiin. Kun Kristus kuoli maailman syntien takia, sai puu uuden elämän ja alkoi vihertää ja kukkia. Siksi keskiaikaiset ristit ovat usein vihreitä. Myös ruotsin valtakunnanomenan ristiin on painettu lehtiä. ”Elämä kasvaa rakkaudesta”, on legendan ikuinen totuus.

--------------------------------------------------

Ajattele, ehkä iltarukouksen jälkeen, että istut nojaten Elämänpuun runkoon. Se on valtava puu, todellinen maailmankaikkeuden puu. Katsot ylös. Taivaankansi peittyy puun latvuksiin. Kukat ovat kuin valkeita pilviä, ne tuoksuvat autuudelle. Istut siinä alhaalla kuin pieni muurahainen, mutta vähäisyytesi ei huoleta sinua, sillä olet turvassa Rakkauden oksien alla. Alat hyräillä kaunista rakkauslaulua virsikirjasta: ”Koko maailmamme yllä loistaa risti Kristuksen. Yhteistä on tuska kyllä, avuntarve yhteinen. Kun me täällä huojennamme veljiemme kuormia, näkymättä rinnallamme kulkee Kristus, auttaja.”