Kirjat

Otteita Martin Lönnebon ”Frälsarkransen” kirjasta kääntänyt ja yhdistellyt Hakkaraisen Kaarina

HELMINAUHAN HISTORIA JA HELMIEN MERKITYKSIÄ JA RUKOUKSIA

RUKOUSHELMIEN HISTORIA

HELMIEN MERKITYKSIÄ JA RUKOUKSIA

Kultainen Jumalanhelmi

Helmiäinen Minähelmi

Valkoinen Kasteen helmi

Hiekanruskea Autiomaanhelmi

Taivaansininen Huolettomuudenhelmi

Ensimmäinen punainen Rakkaudenhelmi

Toinen punainen Lähimmäisenrakkaudenhelmi, Uhrihelmi

Kolme helmiäishelmeä, salaisuuksien helmet

Musta Yönhelmi

Valkoinen Ylösnousemuksenhelmi

Jumalan helmi

Soikeat Hiljaisuudenhelmet

RUKOUSHELMIEN HISTORIA

Historia on pitkä, mutta kertomus on lyhyt. Välimerellä oli kalastusalus, joka oli kunnostettu matkustajakäyttöön. Aivan liian aikainen syysmyrsky leikitteli kanssamme, ja tulin ajatelleeksi Paavali merenkulkijaa. Pääsimme kuitenkin rantaan ilman suurta dramatiikkaa, 47 sielun saarelle, kylän pappi mukaan luettuna.

Istuin siellä ja palelin vuokrahuoneessa muistivihko kädessäni. Piirsin rukousnauhaa. Halusin saada apua rukoukseen, mietiskelyyn ja sanattomaan hiljaisuuteen.

Sanattomuus puhui ehkä selvimmin. Ihminen voi saada apua hiljaisuuteen hengittämällä syvään ja kuuntelemalla omaa hengitystään. Siitä selvisin jotenkin. Mutta mietiskelyyn kuuluu myös sisäinen kuva ja rukoukseen sanat. Silloin, kuten tavallista, niistä tuli minulle vaikeampia. En ollut myöskään onnistunut saamaan apua venäläisen pyhiinvaeltajan tavoin sydämenlyönneistä. Lakkaamaton rukous oli pitkään poissa, mutta kaipaus oli läsnä.

Siksi istuin ja piirsin rukousnauhaa. Monta sivua täyttyi töherryksistä kaikista raoista vinkuvan tuulen säestyksellä. Mietin, mikä on tärkeintä ihmiselle, kun hän lähestyy Luojaansa. Mikä on aidosti inhimillistä elämässä? Mikä on tärkeintä kristitylle, kun hän lähestyy Vapahtajaansa? Miltä aito kristillinen elämä näyttää globaalissa ja kyseenalaistavassa ajassamme?

Ensin rukousnauha piteni. Lopulta ajattelin, että se muistutti kaikkien vaatimusten täyttämää silmukkaa. Silloin aloin vähentää helmiä, yhden toisensa perästä. Lopuksi jäljellä oli yksi ainoa. Eikä se ollut enää mikään rukousnauha. Mutta tärkein oli jäljellä.

Jäljelle jäi (kuten ajattelin) suuri kultainen helmi, joka oli merkki olemassaolon äärimmäisestä arvosta ja päämäärästä, siis Jumalasta. Pidin tärkeimpänä ehdotonta vakaumusta, että Jumala on ja että ”hänessä me elämme, liikumme ja olemme”. Ei ole mikään helppo tehtävä saavuttaa sellaista oivallusta.

Nyt rukousnauha alkoi taas saada pituutta. Meitä särkyneitä vaeltajia eniten estää saavuttamasta tietoisuutta Kaikkeudesta luultavasti tietoisuus itsestämme. Näemme itsemme usein Kaikkeuden vastakohtina. Olemme Yksittäisiä. Kukin meistä on eristäytynyt Minä, pelokas, kylmissään, hellyyttä janoava. Kun katson lähimmäisen silmiin, voin silmänräpäyksen ajan aavistaa yksinäisen sielun, joka on kuin minä ja joka ajattelee: Etkö huomaa kuinka yksin olen? Uskallanko luottaa sinuun?

Yksinäinen kohtaa yksinäisen.

Siksi halusin, että rukousnauhan pienin, mutta kultaisen helmen ohella kaunein helmi, kuvaisi rukoilijan sielunmaisemaa. Ja niin kävikin. Se sai olla helmiäishelmi, heijastusten takia. Ajattelin hopeanhohtoista syvänmerenhelmeä, joka kantaa mukanaan syvyyden salaisuuksia ylös valoon.

Voit nähdä helmessä itsesi, valon ja taivaankannen. Se kertoo: Sinä ihminen olet rajoja ylittävä olento. Sinä olet loppumattoman ja Rajattoman peili. Siksi olet äärettömän arvokas. Lakkaa väheksymästä itseäsi. Katso itseäsi rakkaudella. Olet helmi muiden helmien joukossa. Kohtele kaikkia kunnioittavasti, myös itseäsi. Sinulla on oikeus elää halukkaasti, rohkeasti, rakkaudellisesti ja vastuullisesti.

Niin siis kävi, että ihmisen paikalle rukousnauhassa ei tullut nykyihmiskuvan mukaista rahaa - merkkinä taloudellisesta ihmisestä, eikä DNA-molekyyliä merkkinä biologisesta ihmisestä, eikä sipulia (jolta puuttuu ydin) merkkinä postmodernista ihmisestä, eikä mustaa helmeä, merkkinä ihmisen omasta epätoivosta, synnistä ilman anteeksiantoa, langenneesta, joka ei usko sovitukseen, koska Jumala on kuollut.

Mutta jotta me kriittiset, valittavat, epätoivoiset ja ihmisiä väheksyvät (mikä on seurausta aiemmasta ihmisen jumalallistamisesta) nykyihmiset voisimme omaksua tämän arvokkuuden, tarvitsemme erityistä apua. Siinä kelpaa vain paras. Tarvitaan opas, johon mitättömällä uskolla ja murtuneella toivolla varustettu ihminen voi luottaa. Traditiossamme ei voi kukaan muu tulla kyseeseen kuin Kristus, elämänrohkeuden kiusattu mestari. Siksi rukousnauhan kaikki muut pyöreät helmet kantavat mysteereitä Kristuksen elämästä ja jokaisen ihmisen elämän perusteista. Nauha koskee jokaista.

Rukousnauha on sidottu ja omistettu jokaiselle, joka etsii perimmäistä päämäärää ja omaa perusolemustaan. Siksi sillä on nimi Frälsarkransen (pelastava rengas). Se on Eheyden ja Ykseyden rengas ihmisten ja kaiken elävän välillä, ajallisen ja ikuisuuden välillä, katoavan ja katoamattoman välillä. Voi kuulla, kuinka se rukoilee: ”niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme…”

Niin siitä tuli lopulta pieni rukousnauha, jossa on 18 helmeä ja joka sisältää tärkeimmän. Ihmeellinen voi heijastua kovin vaatimattomassa. Vain se, joka uskoo ihmeisiin uskaltaa sitoa Rukoushelmet, ja se, joka ei väheksy vähäistä voi käyttää niitä.

HELMIEN MERKITYKSIÄ JA RUKOUKSIA

Kultainen Jumalanhelmi

Usko(pistis), ihmettelynä ja luottamuksena, Jumalan olemassaoloon. Jos Jumala on, mikään ei enää ole yhdentekevää, toivotonta tai tarkoituksetonta.

Tämä helmi on merkki Jumalan olemuksesta, SALATTU JUMALA, uskon uloin ja sisin, mitä ei voi mahduttaa maailmankaikkeuteen, mitä pelkäämme; Toiseus, joka voi meille olla kuin tyhjyys tai olemattomuus, joka on aina enemmän, joka ei koskaan ole sitä tai tätä; Pakeneva; Hän, joka kuitenkin on täyteys ja kaikki. Salattu on salatulla tavalla läsnä kaikessa, hän on enemmän luoduissa kuin he itse ovat, sinä Läsnäoleva. Näin kirjoittaa apostoli Paavali: ”Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä. Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin? Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.” Hiljaisuudessa olemme hänen edessään, joka on kaikkien sanojen ja ajatusten tavoittamattomissa, mutta joka tuntee meidät perinpohjin. Puhtaassa uskossa seisomme Mysteerin edessä. Toivossa seisomme hänen edessään, jota emme tunne, hänen, joka on sanoinkuvaamaton Alku ja käsittämätön Loppu, joka on kaikessa mitä on, kaiken valo ja lähde.

Tämä helmi on merkki Jumalasta myös Persoonana, hänen kasvonsa ovat kääntyneet planeetta Maata kohti, NÄKYVÄ JUMALA, jonka me kristityt tunnemme Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, jonka läsnäolo on siunaus. Hänen puoleensa me maan lapset käännämme kasvomme rukouksessa ja toivossa. Häneen uskomme, luotamme ja häntä rakastamme. Hänelle puhumme maallista kieltä, Hänelle tuomme maalliset surumme ja ilomme. Hän rakastaa Elämää. Hän on lasten ystävä.

Pyhässä läsnäolossa sanon enkelien ja muiden rukoilijoiden kanssa:

Pyhä, Pyhä, Pyhä. Sinä olet rajaton. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo ja minä olen Sinun.

Helmiäinen Minähelmi

Usko (pistis), myötäkärsimyksenä ja myötäelämisenä, ihmisen kuvana. Aivan varmasti ihminen on maalattu katoavalle materiaalille, säröinen ja likainen, mutta kuitenkin hän on kuva Kuvasta. Tämä helmi kertoo ihmisen arvokkuudesta ja vastuusta, ihmisen, jonka kasvot etsivät Kasvoja ja joka lähimmäisessään näkee itsensä.

Ihmisen geeneistä lähes 98% on samanlaisia kuin simpansseilla, sanotaan. Ei siinä ole mitään hävettävää. Olemme usein tehneet syntiä kieltämällä sukulaisuutemme kaikkeen luontoon. Elävinä olentoina olemme kaikkialla sukumme ympäröimiä, joista meillä on myös vastuu. Mutta erityinen omavastuu koskee kahta jäljelle jäävää prosenttia. Niin ihmeellinen ihminen on, että hän näissä kahdessa mahtuu rajattomaan maailmaan. Ne ovat vastauksia ihmisen viiteen kysymykseen: Mikä on totta? Mikä on kaunista? Mikä on oikein? Mikä on hyvää? Mikä on pyhää? Näiden kysymysten vastauksissa on hengellinen perintömme. Ei simpanssien, vaan meidän tulee vastata Luojamme edessä. Siinä on enemmän kuin kylliksi meille.

Tämä helmiäishelmi, joka heijastaa valoa, on kuva MINUSTA sellaisena kuin Jumala näkee minut, kokonaisuudessaan, syvimmässä olemuksessani. Helmeni heijastaa Luomatonta taivaallista valoa niin totta kuin minut on luotu Jumalan kuvaksi ja tarkoitettu hänen kaltaisekseen. Kristus sanoo: ”Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Minun aito perusolemukseni on kätketty uskon mysteeriin. Ihminen, tämä mitättömyys maailmankaikkeudessa, tämä olemattomuus, on Kaikkeuden läpivalaisema. Rajattomuus on koskettanut ihmisen rajallisuutta. Tämä on salaisuuksien salaisuus. Tämä on ihminen, joka on helmi. Tämä on ihmisen ylevyys ja arvokkuus. Tätä ei voi hävittää. Jumalan ikuisen tahdon ihmiseen voi tietämättömyys, epätäydellisyys tai synti piilottaa, mutta ei tuhota.

Sanon pelotta sydämelleni: Älä ole levoton, älä pelkää. Mitään ei puutu siltä, jolla on Jumala.

Valkoinen Kasteen helmi

Uuden elämän ja kääntymyksen helmi, Jättäytyminen, mielenmuutos, parannus (metanoia), jota raamatussa kutsutaan kääntymykseksi tai uudelleen syntymäksi tai aivan yksinkertaisesti, että symbolisesti tulee lapseksi uudestaan. Jättäytyminen on jättää aikuisuus kaikkine katkerine muistoineen ja kireine lihaksineen ja aloittaa alusta täydellisessä luottamuksessa. Kääntymys on jättäytymistä rajoittamattomaan Jumalan armoon. Kaste on tämän merkki.

Tämä on elämän alku, syntymä ja UUDELLEEN SYNTYMINEN (metanoia). Katselen jumalallisen syntymän huonetta Betlehemissä. ”Ole tervehditty, Maria, Herra kanssasi.” Ole siunattu, kun sanoit enkelille: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Nyt neitsyt Maria nostaa jumalanlapsen syliinsä. Heidän katseensa kohtaavat. Kuinka kaunis oletkaan rakkaani! Mutta minäkin olen kasteeni ja uskoni takia(vaikka se olisi heikkokin) Syntymän tallissa. Tämä on ikuisen syntymän paikka, riippumaton ajasta ja paikasta. Nyt voin jättää aikuisuuteni ja pyrkimykseni. Olen kuin lapsi Jumalan edessä, Jumalan, joka on kuin isä ja äiti meille kaikille. Tämä on JÄTTÄYTYMISEN ihana paikka. Kiitos. Valkoinen helmi on myös kasteen helmi, sillä kaste on kaiken jättämistä Jumalan armoon, se on uusi syntymä Pyhässä Hengessä.

Rukoilemme:
Sinä tunnet ja kiedot hellyyteesi
niin heikon kuin vahvankin,
niin sairaan kuin terveenkin.
Siksi jätän itseni pelkäämättä ja ehdoitta Sinun käsiisi.

Hiekanruskea Autiomaanhelmi

Kilvoittelu, askeesi, harjoittelu, treenaus, koettelu, kiusaus. Tämä on tarpeellinen harkinnan helmi. Sen kautta tie vie kohti hyvää ihmisyyden tulevaisuutta. Saan ottaa vastuun aikuisuudestani. Olen itse oman elämäni holhooja ja itse syyllinen oman minäni

eristäytyneeseen vankeuteen. Ensimmäisellä luokalla elämän koulussa opimme sanomaan minä, toisella minä ja sinä, kolmannella Sinä. Näin ei tapahdu ilman suurta vaivaa ja taistelua. Hiekanruskeassa helmessä on kuin kaikki riippuisi minusta. Mutta niin on kaikessa harjoittelussa. Rasitus on välttämätön osa kaikkea todellista kamppailua.

Nyt olen autiomaassa, hengellisen KOETTELEMUKSEN (askesis) harjoittelun, harkinnan ja kiusauksen kuivassa polttavassa autiomaassa. Tämä on paikka, jossa kulta puhdistetaan kuonasta ja alamme tuntea itseämme. Kiusausten erämaassa on Kristuskin. Maailmanvaltias koettelee, pysyykö Kristus vankasti kansansa uskossa ja omassa kutsumuksessaan: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” Kristus voitti Helvetin ja Tyhjyyden pelottavan hengen vapaaehtoisella ja uhrautuvalla rakkaudellaan. Myös minun tarvitsee kasvaa päämäärätietoisella harjoittelulla omistautumisessa Jumalalle ja kaikelle luodulle.

Rukoile joka päivä, usein: ”Salli kaikkien sanojeni ja ajatusteni, JEESUS, muistuttaa sinua.” Kun rukoilet tätä puhtain sydämin, rukouksesi kuullaan. Sinun tapasi olla ja tehdä tulevat puhtaiksi. Mutta tämä on vaivalloinen elämänmittainen harjoitus. Jumalan armo ei ole halpaa. Askeesihan ei ole ruumiin kieltämistä, vaan harjoittelua elää kokonaisesti ja aidosti. Askeesin kautta tie vie yltäkylläiseen tulevaisuuteen, jossa ei ole puutetta. Askeesi on etsiä sitä, mikä on tarpeellista elämälle ja asettaa rajoja sille, mikä on tarpeetonta. Askeesi on ylpeyden ja ahneuden perivihollinen. Askeesi on sitä, ettei karta ristiään. Askeesi on pyrkimystä elää kokosydämisesti. Kun epäonnistut, se merkitsee vain paluuta alkuun ja uudelleen liikkeellelähtöä.

Avilan Teresa sanoo, että väsyt pikemmin tekemään syntiä kuin Jumala väsyy antamaan anteeksi. Pyydän nöyrästi: Kristus haluan muistuttaa sinua erämaakiusauksissasi. Anna minulle tahtoa päivästä päivään elää kuuliaisena Isälle. Suo etten paatuisi niin, että rauhallisesti seuraisin omaa pinnallistumista ja kovettumista ja lähimmäisteni alistamista ja vaivaa. Tue minua, kun olen heikko, nosta minut, kun olen kaatunut. Älä salli minun omien toiveideni ja halujeni tai pelkoni saada ylivaltaa. Sanon sisimmästä tahdostani EI Saatanalle ja koko hänen olemukselleen. Sanon KYLLÄ Kristukselle. Puhalla minuun Pyhä Henki, että jaksan pitää tämän lupauksen. Aamen.

Nöyrästi ja luottavaisesti rukoilen:
Puhdista minut niin tulen puhtaaksi.
Eheytä minut, niin tulen eheäksi.
Vedä minut luoksesi, niin sydämeni saa rauhan.

Taivaansininen Huolettomuudenhelmi

Huolettomuus, hagia apateia, jota antiikissa ja entisajan kirkossa kutsuttiin ”pyhäksi välinpitämättömyydeksi”. Tässä tulee kilvoittelun palkka, ainoa todellinen vapaus, nimittäin olla vapaa vähäisestä hätääntyneestä ja väsyneestä egostani. On kuin ei mikään riippuisi minusta. Tämä on elämänrohkeutta ja iloa. Ulkoiset olosuhteet ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaisevia. Elämä ei riipu ainoataan siitä, miten asiat ovat vaan myös, miten asiat ottaa.

Tämä on PYHÄN VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN (apatheia) paikka. Tämä on kesäniitty Jumalan valtakunnassa, pyhitetty huolettomuudelle ja vapaudelle. Istun kevään kukkaloistossa Vuorisaarnan vuorella. Gennesaretin järvi on sininen, taivaankansi on kirkkaansininen. Olen niin lähellä, että voin kuulla Kristuksen äänen: ”Älkää murehtiko mistään”. Ahmin sanoja, sillä huoleni kiusaavat minua, huoli menneestä, huoli ehkä tulevasta ja huoli tästä hetkestä. Siksi lähden liikkeelle, vaikkakin vaivalloisesti, ja menen Kristuksen luokse. Lasken raskaan taakkani hänen jalkojensa juureen ja sanon: Minulla on ihan riittävästi taakkoja, joita minun täytyy kantaa joka päivä. Joskus uuvun niiden alle. Mutta luotan lupaukseesi: ”Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Siksi jätän katkeruuteni siitä, mitä on ollut, ja levottomuuden siitä, mitä voi tulla. Tyhjennän painavan reppuni – ja huomaan, että se ei sisälläkään paljoa, sillä sitä, mikä on ollut, ei enää ole, ja mitä ei vielä ole tullut, ei ole. Tunnen itseni vapaaksi, mieleni on kevyt. Huomaan että voin jatkuvasti elää ikuisuusnykyisyydessä, pitkässä kuin pari pulssinsykäystä. Tässä ikuisuudessa lepäävät toiveeni onnesta rakkaudessa, pitkästä elämästä, rikkaudesta, kunniasta ja terveydestä. Vain sinä, Jumala tiedät, mikä on parasta minulle ikuisuuden näkökulmasta. Luotan siihen, että haluat parastani ja tunnet sen äärettömän paljon paremmin kuin minä. Luottamuksessa elän nykyisyydessä. Minä uskon, auta minun epäuskoani.

Äiti Maria antaa minulle kevyen sinisen viitan, joka on kudottu valosta. Hän sanoo: Tämä on huolettomuuden puku. Pidä sitä joka päivä, sillä maailma on täynnä pettymyksiä ja surua. Tämä viitta suojelee ja lämmittää sinua, sillä mitä vähemmän keksit huolia, sitä enemmän saat voimaa kantaa todellisia taakkoja suoraselkäisesti ja valoisin mielin. Ole niin pitkään kuin mahdollista maan liljojen ja taivaan lintujen kaltainen. Uskon uhmailevalla luottamuksella sanon:

Mitä silloin multa puuttuu, kun Herra huolen kantaa?

Ensimmäinen punainen Rakkaudenhelmi

Rakkaus, agape, vastaanotettuna lahjana. Tässä rakkaudennälkäinen ihminen voi kokea, että hänet huomataan ja häntä rakastetaan sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin hänen pitäisi olla. Tässä on kyse on suuresta rakkaudesta. Tässä on kyse suuresta vapautuksesta. Ehtoollinen on tämän sinetti.

Nyt kohtaan MINULLE ANNETUN RAKKAUDEN (agape). Seison paljaalla luodolla auringon alla pukeutuneena suruun. Tässä käydään taistelua elämästä ja kuolemasta. Tässä neljä ilmansuuntaa kohtaavat. Tässä istutetaan uudelleen Elämänpuu.

Tässä juoksee punainen rakkauden veri ja puu alkaa vihannoida jälleen. Niin Rakkaus kostuttaa janoavan maan. Niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainoan poikansa.

Katson ylös Vapahtajani haavoittuneisiin kasvoihin ja näen itse Rakkauden ristiinnaulitun puolestani. Vapahtajan kärsivään katseeseen jään minäkin, syntinen.

Katse kertoo: Syntisi ovat anteeksi annetut. Mene rauhassa, siunaa kaikkea elävää, vapauta, sovita ja pyhitä. Rakkauden ihana ilmaus on pyhä messu, Kiitos, Ehtoollinen.

Rukoilen hiljaa: Sä kuolit, että pääsisin Jumalan lapseksi, ja taivaan tiellä seuraisin, sinua Herrani.

Taivaaseen portin aukaisit, kun voitit kuoleman,ja siksi aina sinua, oi Jeesus rakastan.

Toinen punainen Lähimmäisenrakkaudenhelmi, Uhrihelmi

Rakkaus annettuna lahjana. Auringon lämmittämä kivi voi lämmittää muita. Jos ei ole saanut mitään, ei voi ehkä antaakaan mitään. Elämänrohkeus ja elämänhalu voivat muuttua rakkaudeksi ja vastuuksi. Se on elämän suuri, ylitsepursuava lahja.

Seison uskon maallisessa keskipisteessä, Golgatalla. Ymmärrän, että pyhä risti on myös viesti MINUN KAUTTANI ANNETUSTA JUMALALLISESTA RAKKAUDESTA (agape). Mikä ihme! Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Huomaan, että ristin juuresta pulppuaa lähde, kirkas kuin kristalli, kimallellen taivaan valossa. Kuulen äänen sanovan. Sammuta janosi tällä vedellä, joka on ylitsepursuava elämä. Jaa sitä sitten kaikille janoisille. Kyllä, Kristus, minä sammutan janoni Lähteestä. Sitten annan sinulle, Sovittajani, kiitoksen ja esirukouksenuhrin. Ja annan sinulle toiminnan uhrin. Mutta ole armollinen heikkoudelleni. Anna minulle Hengen voimaa olla se, joka haluan olla. Aamen.

Jumalallisen lähteen äärellä rukoilemme:
Kiitän sinua, suuri Jumala… (kaikesta, mikä on elämää, valoa, kauneutta, rakkautta…)
Rukoilen sinua kärsimyksen Jumala…(kaikkea, missä tarvitaan esirukousta…)
Anon sinulta viisauden Jumala…(pyydän erityisesti viisautta kaikille, joilla on vastuuta ja joiden kuuluu päättää tärkeistä asioista, ja viisautta itselleni, niin että suurissa ja pienissä asioissa osaisin valita oikein, anna minun olla elämänrohkeuden kantaja jollekin…)

Kolme helmiäishelmeä, salaisuuksien helmet

Salaisuuksien helmet auttavat rukoilijaa muistamaan tärkeimmät rukousaiheensa. Niissä säilytät kuvaannollisesti sen, mikä on sinulle kalleinta; ehkä lapset, ehkä elämän kalleimmat toiveet ja unelmat ja ihmiset, joiden puolesta olet luvannut rukoilla. Helmistä tulee kaunis rukouskirja, unelmasi ovat sitä paitsi varmassa tallessa, ei edes röyhkein hakkeri pääse niihin käsiksi. Kun koskettelet näitä kolmea helmeä sano: Jumala, muista. Älä unohda. Siunaa ja varjele heitä.

Ne sisältävät unelmani, äärimmäisen toivoni. Vain minä ja Jumala tiedämme, mitä niihin kätkeytyy. Niissä ovat tärkeimmät rukousaiheenikin. Jos minulla on lapsia kätken heidän nimensä yhteen helmistä. Toisessa on paikka rakastetulleni. Kolmannessa syvimmälle ja pyhimmälle rukoukselleni. Kun koskettelen niitä, on kosketuksen rukous: Herra, muista heitä.

Musta Yönhelmi

Kriisi, yö tai kuolema, kenosis. Kriisi voi, jos annamme sen Jumalan vahvaan käteen, tehdä meistä vahvempia. Yö kuvaa kokemusta Jumalan poissaolosta. Tämä poissaolo on sielun puhdistumista, kun voimme kokea, että Jumala on meitä nyt lähempänä kuin aikaisemmin, hän on nyt tunteidemme ja ajatusrakennelmiemme ”tällä puolen”.

Musta kuoleman helmi on punaisten rakkaudenhelmien ja valkoisen ylösnousemuksen helmen välissä. Tässä on sanoma: Joka tietää mitä rakkaus on, pelkää yhä vähemmän kuolemaa. Joka uskoo ylösnousemukseen aavistaa, että kuolema on sen musta portti. Helmi on nyt ovi, joka hiljaisuuden helmen kautta johtaa valkoiseen ylösnousemuksen helmeen.

Tämä on tyhjentymisen helmi (kenosis) kriisin, yön ja kuoleman helmi. Hengellisessä elämässä tulee aikoja, jolloin tuntuu, että Jumala on poissa. Tunteet kuolevat, on vaikea mietiskellä kuvitelmissa, on kuin Jumala piiloutuisi pilveen, joka kätkee valon. Joka on yössä uskollinen ja jatkaa rukoilua ja Jumalan etsimistä, voi kokea aamuruskon. Jumala ei ole ollut poissa. Hän on yön aikana tullut lähemmäksi. Sielu on tullut puhtaammaksi kaikista inhimillisistä kuvitelmistaan Jumalasta. Tämä on egon kuoleman ja Jumalan kuvan puhdistaminen niin, että se voi taas heijastaa Jumalan valoa. Tämä on pyhimyksen tie. Kuolema on äärimmäinen puhdistautumien, tyhjentyminen, jossa tulemme tyhjäksi kaikesta.

Vanhassa testamentissa esikuvana on Mooses nousemassa Siinain vuorella, jossa Jumala on piilossa pilvessä. Äärimmäinen esikuva on Kristus itse, hän jolla ”oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsenä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” Hän on Rakastettu, joka huutaa: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Ja oppilas ei ole opettajaansa etevämpi… Olemme yhtä tyhjentymisessäkin.

Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Sinä pelastat minut Herra, sinä uskollinen Jumala.

Valkoinen Ylösnousemuksenhelmi

Ylösnousemus, Rauha, rukouksen kielessä theoria, theosis, kontemplation. Minkä joskus uskoimme olevan kauimpana, on nyt lähinnä. Jumalallinen todellisuus ei ole poissa. Se on sisin, joka valaisee pintaan. Tämä kokemus Ykseydestä on lepoa kaikesta vaivasta. Tämä on jumalallista. Rauha on mahtava voimanlähde toimintaan.

Lähenemme nyt päämäärää, AUTUASTA NÄKYMÄÄ (theoria, theosis). On pääsiäisaamu. On valoisaa ja raikasta. On elämän voitonpäivä. Kristuksen tyhjä hauta loistaa valossa. Hän, joka itse on totuus ja valo, valaisee epäilevät ja kuolleet kasvomme. Jumalan pyhä Henki puhaltaa hyvältä tuoksuvaa autuasta kesätuulta meidän ja kaikkien luotujen yli. Ja minä näen uuden taivaan ja uuden maan.

Täällä ei ole etäisyyttä
Täällä ei ole aikaa
Täällä on ikuisuus
Täällä on läheisyys
Täältä ei puutu mitään
Jumala on kaikki, kaikkialla

Ennen pyhää hiljaisuutta sanomme:
Tässä olen.
Tähän jään.
Sinun Kasvojesi valossa
minulla on rauha.

Jumalan helmi

Olla JUMALAN luona on omistaa kaikki omistamatta mitään.
Herra Jumala on aurinko, valo, runsaus.
Hengessä köyhät ovat nyt rikkaita.
Puhdassydämiset näkevät Jumalan.
Väsyneet saavat levätä.
Surevat saavat lohdutuksen. Mikä ihanuus, jossa ei ole puutteita.
Mikä totuus ja oikeudenmukaisuus, jotka täydentävät Rakkauden.
Tällainen on taivasten valtakunta.
Tällainen on autuas näkymä.

Soikeat Hiljaisuudenhelmet

Puunväriset soikeat helmet edustavat Hiljaisuutta. Mieluiten pitkää. Inhimillinen kieli sopii parhaiten kuvaamaan, mitä Jumala ei ole, tai asettumaan rauhaan rakkauden täyteisessä hiljaisuudessa. Ajatuksemme ovat rajoittuneita, sanamme ovat tarkoitettuja maalliseen todellisuuteen; on ihanaa olla hiljaa Täydellisen edessä, vain ilahtua kokonaan Toisenlaisesta. Voi sitä kuilua, mikä on meidän kuviemme ja ajatustemme ja Jumalan itsensä välillä. Hiljaisuus sinä puhut ihanammin kuin ihanimmat sanat. Olla hiljaa ja levätä ajatuksissa Täyteyden edessä on valtatie Rauhaan. Rauha ei olekaan mikään pieni lahja, rauhoittunut ihminen seisoo jo taivaan portilla täynnä elämänhalua ja elämänrohkeutta.

Pyöreillä helmillä on rukousnauhassa sanomansa tiellä kalliisti maksettuun rauhaan, siihen, joka maksaa kaiken ja ei mitään. Soikeat helmet antavat tilaa tälle sanomalle. Hiljaisuudessa se saa kasvaa ja kypsyä. Silloin siitä tulee sinun omasi ja se voi yhdistyä sinun kehoosi, mieleesi ja henkeesi.

Käytännöllinen ohje: Kun otat Rukoushelminauhan esiin, anna sen ensin olla hetken hiljaa. Ajattele: Nyt minulla on vapaata kuin ensimmäisenä päivänä kesälomalla. Nyt minun ei tarvitse huolehtia mistään. Minun ei tarvitse tehdä mitään. Olemme kaksin, Rukoushelminauha ja minä. Jännittyneet hartiani voivat nyt rentoutua, niiden ei tarvitse kantaa mitään taakkoja. Minun ei tarvitse kiristellä hampaitani, kukaan ei juuri nyt vaadi minulta mitään. Voin hengittää syvään ja rauhassa. Olemme kaksin. Rukoushelminauha ja minä. Rukoushelmet puhuttelevat minua kuin lasta: Kaikki kääntyy hyväksi. Sinä selviät.

Tartut soikeaan helmeen ja olet hiljaa. Sinun ei tarvitse ajatella. Sinun ei tarvitse olla huolissasi. Sisimpäsi täytyy nyt saada aikaa tutkiskella, iloita ja saavuttaa oikeita päätöksiä. Sisimpäsi tulee tarttua helmeen.

Rukoushelminauha päättyy soikeaan helmeen kultaisen vieressä. Sanoma on selvä. Pysähdy. Älä pidä niin kiirettä. Anna rauhalle mahdollisuus. Jää luoksemme, sanoo helmi. Täällä olet kotonasi. Sinullakin, tavallisella ihmisellä, on mahdollisuus kontemplaatioon (syventymiseen) Syvä rauha kuuluu sinullekin. Siksi älä lopeta niin pian. Anna meille mahdollisuus. Olemme helmiä Toivon renkaassa. Ei haittaa, jos vähän epäiletkin, kun vain kuuntelet meitä. Tervetuloa. Sinua odotetaan.

Tämä helmi on merkki HILJAISUUDESTA, joka on RAKKAUDENTÄYTEISTÄ TARKKAAVAISUUTTA. Hengitä sisään pyhä läsnäolo, hengitä ulos kaikki, mikä hajottaa ja tekee levottomaksi. Hengitä sisään hyvyys, hengitä ulos pahuus, hengitä sisään elämänrohkeus, hengitä pois epätoivo, ota vastaan toivo: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”

Hengitä pois väsymys. Ota vastaan elämänhalu. Hengitä kärsivällisyyttä. Älä ruoki tyhjyyden tunnetta. Mitä syvemmälle vajoat hiljaisuuden huimaavaan syvyyteen, sitä pikemmin Jumala voi tulla kaikeksi sinulle.

Rukoile:
Jumalan hiljaisuudessa voin olla aivan rauhassa.
Nyt tarvita ei sanoja, ei mitään myöskään vaadita.

Kun Armon meren rannalla saan olla, hiljaa istua,
on yllä taivas avara, avoinna aika tuleva.