Kirjat

Anna pois levottomuus, ota vastaan rauha, lue sitten hitaasti

 

TÄSSÄ TALOSSA ASUU SYNTINEN, TÄÄLLÄ VOIT OLLA OMA ITSESI

 

Jos ihminen haluaa kasvaa itsehillinnässä, siis itsenäisyydessä ja vapaudessa, ja siten saada tukevan selkärangan, on tärkeintä harjoittaa hyveperheessä lähimpiä sukulaisia Uskollisuutta ja Nöyryyttä. Nöyrää ei enää niin voimakkaasti kiusaa Ylpeyden demoni, joka pystyy kaatamaan voimakkaimman. Joka on harjoitellut Uskollisuutta, tietää, että on inhimillistä langeta, mutta ei luopua. Heikkous on inhimillistä, paha on epäinhimillistä, itsetutkiskelu ja rehellisyys on hyvä asia. Ota varovainen askel kerrallaan niin ehkä pääset hitaasti mutta varmasti eteenpäin.

 

Ehkä ajattelet: Minä olen huono rukoilija ja kaikkein vähiten mikään esimerkillinen jäsen kirkossani. Epäilen monia asioita ja asetan useimmat kyseenalaisiksi. Ehkä se on merkki omasta ajattelusta, eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, ja sinun pitää tehdä asialle jotakin. Mutta asiat olisivat olleet paljon huonommin, jos olisit sanonut päinvastoin. Ajattelepa otsikon tekstiä.

 

Ehkei lukijoiden joukossa ole ketään, joka haluaisi tehdä seinävaatteen tällä tekstillä tai uskaltaisi asettaa sellaisen näkyviin? Ehkä pelkäät, että vieraat ottaisivat sen pahakseen tai ymmärtäisivät väärin? Kauhistuttava ja ihana sana ”syntinen” on aikansa elänyt. Mutta minulle se on tärkeä sana. Sana on avain sen ymmärtämiseen, mitä on olla ihminen. Ihmiseksi tulemme, kun otamme omaksemme tuon sanan, emmekä ole täysin inhimillisiä, jos kiellämme tai unohdamme sen.  

 

Minulla on kirjoituspöydälläni kortti. Se esittää tinaista ehtoollismaljaa, jossa on kaiverrus ”Adalvardus”. Teksti viittaa Adalvardiin, joka kuoli Skaran piispana v.1065. Ehtoollismalja laitettiin hänen hauta-arkkuunsa. Hautakivessä luki: ”Tässä lepää Herran palvelija Adalvardus.” Viimeisenä päivänä arveltiin Herramme sanovan maljan kantajalle: ”Katso, tässä tulee uskollinen palvelijani pohjoisesta, Skaran piispa Adalvard. Tervetuloa ikuiseen kesään.”

 

Mutta kortissa ei näy tärkeintä, nimittäin maljan taustaosaa. Kuva on pöydällä näkymättömän taustan takia, sillä siellä on kaiverrus ”peccator”, syntinen. On upeaa, että skaralaispiispa tyytyi tähän ainoaan titteliin ”syntinen”. Minä ottaisin mielelläni sellaisen maljan arkkuuni, ”Martinus, syntinen”. Mutta sitä ei tarvita. Sehän tiedetään jo taivaassa ja maan päällä.

 

Syntinen on ainoa titteli, jota käytän, kun tapaan Herrani ja Kuninkaani. Ja teen sen erittäin rohkeasti, enkä ylpeilemättä, sillä Pelastajani tuli pelastamaan syntisiä, ei vanhurskaita. Tittelinä ”syntinen” kertoo myös sen, että olet  täysi-ikäinen. Sinun tulee olla vastuussa teoistasi. . Koska sinulla on omatunto, olet enkelien kaltainen. Syntiseksi kutsuu itseään se, joka rehellisesti tietää, ettei ole sitä, mitä hänen tulisi ja mitä hän haluaisi olla. Syntinen on hengellinen sana, sillä se edellyttää, että on Joku tai Jotain, jolla on oikeus tuomita tai vapauttaa. Kristitty on armahdettu syntinen, samalla kertaa syntinen ja vanhurskas. Mutta syntisenä oleminen ei ole lopullinen päämäärä. Kun piispa Aldavard astuu Pelastajansa eteen katoaa kaiverrus ”peccator”, eikä maljassa näy siitä jälkeäkään.

 

Ehkä sinä et halua esittäytyä Herrallemme vanhanaikaisella sanalla ”syntinen”. Valitse sitten toinen sana: ”etsijä”, ”heikko”, ”haavoittunut”, ”kaipaava”, ”tarvitseva”, ”pyhiinvaeltaja”, ”ihminen”. Se sopii ihan hyvin. Kaikki tämä on syvästi totta. Ei ole kyse sanoista vaan syvimmästä kaipauksestamme.

 

Pyhä risti on kristityn merkki. ” Joka kadottaa elämänsä, löytää sen.” Ei ole helppoa ilolla omaksua tätä ajatusta. Vanhassa kirjassa kerrotaan noviisista, joka kertoi vanhukselle enkeleitä näkevistä ihmisistä.” Vanhus vastasi: ”Ei ole niin kovin kummallista, että joku näkee enkeleitä, mutta olisin hämmästynyt tavatessani ihmisen, joka näkee omat syntinsä.”

 

Rakas ystävä. Jos käytät tämän viikon oikein, siitä tulee vapautuksen viikko. Synti tekee elämästäsi  rumaa, raskasta, katkeraa, vääristynyttä ja tahraista. Synti turmelee pahasti kauneuden, vapauden, pehmeyden, toivon, uskon ja rakkauden. Älä anna synnille mitään armoa, mutta armahda syntistä.

 

Huomaa syntisi, tunnusta se, taistele sitä vastaan. Ota vastaan syntien anteeksiantamus rohkeasti uskossa. Kyyneleiden ainoa tehtävä on pestä hymy niin puhtaaksi, että se kimaltelee. Ihmisen päämäärä ei ole suru vaan rauha ja autuas onni.