Taivaanranta

Vanha legenda kertoo suuren totuuden:

Kun ihmiset aikojen alussa söivät Elämänpuusta Eedenin puutarhassa, niin puu lakastui ja kuoli.

Ihmiset ottivat rungon käyttöönsä. Siitä tehtiin monenlaista. Kunniakkain paikka oli  palkkina Jerusalemissa kuningas Salomon temppelissä. Mutta temppeli tuhottiin ja palkkia ei tarvittu. Lopulta se käytettiin Kidronin puron siltaan, jota pitkin pääsi Jerusalemista Getsemanen puutarhaan.

 

Kun Jeesus piti ristiinnaulita, ei sotilailla ollut tarvikkeita ristinpuuhun. He ottivat vanhan palkin sillasta. Puu oli surullinen. Se ajatteli: Olin Elämänpuu, nyt minusta tulee Kuolemanpuu. 

Mutta kun Vapahtajan pyhä veri valui ristinpuulle, se värisi taas elämästä. Siunattu Kristus paransi Elämän puun. Vihreät lehdet ja versot alkoivat kasvaa.

 

Siitä asti risti on ollut Elämänpuu. Se havisee meille kauneinta laulua Armosta. ”Tien kaikkein raskaimman Jeesus, on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden, hän kulki kuolemaan…” Pyhässä ehtoollisessa saamme syödä Elämänpuun hedelmiä.

 

Kuvittele mielessäsi itsesi lapseksi istumassa kukkivan Elämänpuun oksalla. Sydämestäsi tiedät, ettei ole mitään tärkeämpää kuin rakkaus. Maallinen hyvyys on elämämme. Mutta se on epävarmaa. Uskaltaudu uskomaan Jumalan olemassa oloon. Ja siihen, ettei maailmankaikkeus ei ole vain kylmää sattumaa, vaan sillä on sydän, jota  kutsumme Jumalalliseksi rakkaudeksi. Voi olla, että tämä on käsittämätöntä, mutta kokeile ajatusta.

 

Elämänpuu: keinut elämänpuun oksalla ja nukahdat. näet unta että olet pieni lapsi lämpimässä aikuisen sylissä. Läheinen Ihminen, äiti, isä, kummi, mummi, lastenhoitaja hyräilee kaunista kehtolaulua. Avaat silmäsi ja huomaat rakastavan katseen. Sinulla on hyvä ja lämmin olo. Sinut nähdään, sinua rakastetaan. Siksi että olet olemassa.

 

Havahdut hereille. Olet edelleen elämänpuun oksalla ja katselet taivasta. Puun latvus muodostaa viehättäviä kuvia taivasta vasten. Tuossa oksat menevät ihan ristiin rastiin, niin kuin elämässä monet asiat. Katselet puun oksia ja mietit - en ole enää pieni lapsi – eri tilanteissa minun täytyy osata itse valita ja päättää. Olisi niin paljon helpompaa olla lapsi jälleen. Toivot, että vielä voisit kokea lapsuuden lämmön ja rakkauden, jota  sinulle osoitettiin Sinun itsesi takia..

 

Silmiesi eteen hahmottuu puun risteilevistä oksista krusifiksi, ristiinnaulitun Jeesuksen kuva. Tuntuu kuin hän katsoisi sinua. Hänen kätensä ovat levitetyt ikään kuin hän odottaisi saada halata sinua. Olet ehkä taas nukahtanut oksien keinuntaan. Lähdet kulkemaan Kristusta kohti. Hän tulee sinua vastaan ja halaa sinua lämpimästi ja sanoo: Olet minulle rakas. Tunnet saman lämmön ja rakkauden kuin lapsena. Olet ikuisten käsivarsien suojassa.

 

Kuulet jostain sanat: Siinä on rakkaus, ei siinä että me rakastimme Jumalaa vaan siinä että hän rakasti meitä ….Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa…

 

Tämä on minun ruumiini tämä on minun vereni, teidän puolestanne annettu ja vuodatettu…

Mietit ehtoollista… mitä se merkitsee… et voi ymmärtää miten leipä ja viini voivat olla ruumis ja veri. Mysteeri. Salaisuus. Kuin mielikuvassa, jossa Kristus astuu ristiltä ja halaa sinua. Sinun takiasi.

 

Alkaa tuulla. Havahdut ajatuksistasi. Tuuli humisee puun oksistossa kuin sanoen: Sinut nähdään. Sinua rakastetaan. Olet arvokas.