Tämä on pienen hukassa olevan ihmisen evankeliumi:

Niinä päivinä niin kuin nykyään lapsia syntyi ja kuoli, ihmiset itkivät ja nauroivat, sairastivat tai tulivat terveiksi, söivät kylläkseen tai jäivät nälkäisiksi.

Niinä päivinä niin kuin nykyään hallitsijat hallitsivat ja valtaapitävät vallitsivat käskyläisinään airueet ja sanansaattajat. Toreilla julistakaa: Menkää! Lähtekää! Kirjoittautukaa kirjoihin! Verokeruu on alkanut.

Sekö oli pienen hukassa olevan ihmisen evankeliumi? Ilosanoma? Sinut on huomattu! Sinä olet tärkeä! Sinun nimesi kirjoitetaan keisarin kirjaan.

Niinä päivinä Joosef ja Maria lähtivät keisarin käskystä, kuuliaisina, kumpikin. Olivathan he kuuliaisia olleet ennekin enkelien toimiessa airueina:
- Sinä saat lapsen, Maria
- Ota hänet vaimoksesi, Joosef
Niinä päivinä. Jumalan käskystä.

Sekö oli pienen hukassa olevan ihmisen evankeliumi? Ilosanoma? Että olivat kuuliaisia, kumpikin, kaikille käskijöille.

Vai hekö olivat pieniä ihmisiä, eksyksissä elämässä Menivät, kun oli mentävä. Tekivät, kun oli tehtävä. Itsekään ymmärtämättä, tuskin kuitenkaan kyselemättä.

Niinä päivinä niin kuin nykyään tapahtui kaikenlaista. Majatalot olivat täynnä, kerrankin, kaikkialla. Paimenet paimensivat laumaansa niin kuin aina, taivasalla. Pienessä tallissa, härän ja aasin hajussa, olemattomissa oloissa, syntyi lapsi.

Sekö on pienen hukassa olevan ihmisen evankeliumi?

No se. Suuremmitta selityksittä. Sehän se.

Ilosanoma kaikelle kansalle. Siis myös pienelle hukassa olevalle ihmiselle. Siis myös sinulle ja minulle.

Tänä päivänä,
pienessä tallissa, härän ja aasin hajussa, olemattomissa oloissa, syntyy lapsi.

Taivaanranta, Joulujuttu