Nostamme silmämme Herramme puoleen (Taizé-laulu)

Tänään tapaamme Jeesuksen seurassa monia ihmisiä. Joitain nimeltä mainittuja, paljon enemmän tuntemattomia. Voimme katsoa kansan vanhimpia ja ylipappeja ja miettiä, miksi he toimivat niin kuin toimivat. Voimme katsoa Pilatusta ja arvioida hänen päätöksiään. Voimme katsoa kuohuksissa olevaa väkijoukkoa, ja ihmetellä mukana olijoiden käytöstä. Voimme kääntää katseemme Barabbakseen, joka huudetaan vapaaksi. Ja vielä miettiä, mitä sotilaat mahtavat ajatella, kun kuljettavat Jeesusta. Voimme kuvitella, mitä mahtaa Simon Kyreneläinen tuumailla, kun hänet pakotetaan kantamaan ristinpuuta. Ja sitten on naisia, valittavia ja itkeviä naisia, jotka seuraavat Jeesusta. Ja opetuslapsia lienee myös väkijoukon seassa, vaikkei heitä tässä nähdä eikä mainita.

Meillä on niin monta samastumiskohdetta. Niin monta ihmistä, joita ajatella, joiden tuntoja tutkiskella. Mutta se ei ole oleellista. Oleellista ja tärkeää on katsoa Jeesusta.

Nostamme silmämme Herramme puoleen

Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille ”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.”

Nostamme silmämme Herramme puoleen

Oleellista ei ole, että kansanjoukko laulaa Hoosiannaa, kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Oleellista ei ole, että opetuslapset pakenevat, kun Jeesus vangitaan, ei se, miten Juudas kavaltaa Jeesuksen tai miksi Pietari hänet kieltää. Oleellista ei ole Suuren neuvoston mielipide, ei Pontius Pilatuksen toiminta, ei sotilaiden työ, ei Simon Kyreneläisen pakotettu apu, ei naisten itku, ei edes äiti Marian murhe tai ristin ryövärien väittely. Oleellista, ensiarvoisen tärkeää on, mitä Jeesus tekee. Oleellista on, kuinka paljon Jumala meitä rakastaa, ja miten hän rakkautensa osoittaa. Siksi on syytä katsoa Jeesusta.

Nostamme silmämme Herramme puoleen

Nostamme silmämme Jeesuksen puoleen, katsomme Jeesusta ja voimme nähdä kuinka hän katsoo meitä. Hän katsoo meitä rakastaen niin kuin rikasta nuorukaista, joka ei voi luopua omaisuudestaan. Hän katsoo meitä rakastaen niin kuin naista Sykarin kaivolla. Hän katsoo meitä rakastaen niin kuin Marttaa ja Mariaa Lasaruksen kuoltua. Hän katsoo meitä rakastaen niin kuin puuhun kiivennyttä Sakkeusta. Hän katsoo meitä rakastaen niin kuin Johannesta ja äiti Mariaa tai kuolemantuomion toteuttajaa. Kun katsomme Jeesusta, voimme nähdä hänen katseensa.

Kun katsomme Jeesusta, voimme nähdä, kuinka hän ottaa kantaakseen kaiken sen, mitä meillä on – syntimme, ahdistuksemme ja puutteemme. Kun katsomme Jeesusta, voimme ottaa vastaan kaiken sen sen, mitä hänellä on – sovituksen ja pelastuksen – elämän Jumalan yhteydessä.

Rukoushelmisivuille