Tänään tässä yössä, eilisen ja huomisen, menneen ja tulevan taitekohdassa, astumme ensin pimeään. (valot pois) Haparoivin askelin kuljemme kaupungin ulkopuolelle. Kaupungin valojen vaikutuspiiri jää taakse. Silmät tottuvat hämärään. Tähdet tuikkivat mustassa avaruudessa, valo ei riitä valaisemaan polkua. Silloin se tulee näkyviin. Tuolla kauempana väikkyy valoa, nuotion valossa ihmisten kasvoja. Paimenia. Yössä vartioimassa lampaita. Hiljaisessa yössä nuotion rätinä ja lampaiden määkinä. Paimenten vaimeat äänet.

Mistä he puhuvat. Elämästä ja kuolemasta. Toivosta ja toivottomuudesta. Toimeentulosta ja terveydestä. Köyhyydestä ja kurjuudesta. Ilosta, rauhasta ja rakkaudesta. Elämän ja kuoleman kysymyksistä he puhuvat, niin kuin ketkä tahansa yön pimeinä hetkinä. Eivät he tiedä, ehkä eivät edes aavista, että tänä yönä maailma muuttuu. Heidän maailmansa ja meidän kaikkien. Eivät he tiedä, eivät ehkä edes aavista, että tänä yönä heidän odotuksensa päättyy, sanoiksi pukematon kaipuu saa vastauksen, tänä yönä, tässä pimeydessä. Pimeä yö päättyy, heidän kaipuunsa saa vastauksen. Heidän ja meidän kaikkien.

Sä kansa vaeltava pimeässä nosta silmäs koittoon valkeuden.1. säk(valo lisääntyy...)

Mikä kerran tapahtuu paimenille tapahtuu meille kaikille. Menneen ja tulevan taitekohdassa tämä on se yö, jolloin pimeys katoaa, äkisti, elämän ja kuoleman varjot hukkuvat valoon, taivaallinen kirkkaus ympäröi meidät. Äkillisyys yllättää, ehkä pelästymme paimenten tavoin. Kirkkauden keskeltä kuluvat sanat Älkää pelätkö! – Sanat tulevat tarpeeseen, rauhoittavat. Rohkaistumme kuulemaan ja katsomaan häikäistyneinä hiljaa kohti.

Nyt hiljennä sun rientos ihmislapsi...2. säk

Enkeli taivaan lausuu näin miks hämmästytte säikähtäin mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt ja tää on teille merkiksi seimessä lapsi makaapi.

Sillä lapsi syntyy meille, poika annetaan meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon.

Me olemme pimeässä vaeltava, kuoleman varjon maassa asuva kansa. Meille kuuluvat lupaukset armahtajasta, rauhan tuojasta. Meille kuuluvat enkelin sanat vapahtajasta. Meille on paikka seimen äärellä, jossa saamme katsella vastasyntynyttä kristuslasta.

Me saamme jättää huolemme, taakamme, ahdistuksemme ja vaivamme, hän kantaa ne. Me saamme ottaa vastaan suuren ilon ja runsaan riemun, hän antaa ne.

Oi saavu suuri rauhan juhla meille... 3. säk

Katsokaamme ja kuunnelkaamme tänä yönä Kristuksen syntymää, niin kauan, niin läheltä ja niin intensiivisesti, että sulaudumme osaksi tuota kuvaa, tuota sanomaa, sen valoa ja hehkua. Se herättää meissä rakkauden, ilon ja rauhan ja auttaa meitä tulemaan ihmisiksi toinen toisillemme, niin kuin Kristus tuli ihmiseksi meidän keskellemme, meitä varten.

Enkelit ja taivaalliset sotajoukot palaavat taivaaseen, jumalallinen kirkkaus paimenten ympäriltä katoaa ja olemme taas paimenten kanssa pimeässä. Mutta pimeys on vain ulkonaista. Pieni lapsi, Jeesus vapahtajamme, on rikkonut aikamme rajan. Ikuinen valo valaisee ajallista maailmaame, elämäämme, sisintämme.

sello

Joulujuttu