Katson ikkunasta ulos pimeään. Puiden varjot tummina taivasta vasten. Heijastus ikkunassa kuin aavistus jostain joka oli. Pilvinen taivas enteilee sadetta. Jossain muualla paimenet työssään. Viluisina viitoissaan odottavat aamua. Puhellaan niitä näitä. Lampaista, laitumista, menneen päivän sattumuksista. Sytytellään nuotiota. Kostea puu ei tahdo palaa. Elämä on joskus samanlaista. Yrittämälläkään ei onnistu. Takkuilee. On vastoinkäymisiä. Milloin mitäkin. Riitaa läheisten kanssa. Rakkauden puutetta. Välinpitämättömyyttä. Kylmyyttä. Köyhyyttä. Kyyneleitä. On vaikea puhua, purkaa sydäntään. Ilmeet, eleet, olemus kertovat karua kieltään. Ja jossain syvällä sisimmässä kaipuu, toivo, aavistus, rakkaudesta.

Katson ikkunasta ulos pimeään. Paimenten tunnot, yksittäiset lausahdukset, savuava nuotio, koko elämä tuntuu kovin tutulta. Mitä minä tässä. Tekisi mieli kääriytyä suojaavaan viittaan. Käpertyä, kääntyä sisäänpäin, nukkua pois vaivat ja vaikeudet, väsymys, unohtaa, aloittaa alusta.

Laulu tähdistä tai enkeleistä

Ja yhtäkkiä käy niin kuin joskus käy. Savuava nuotio roihahtaa ilmiliekkeihin. Tuli valaisee kasvot, lämmittää. Tuuli kiskaisee pilvet taivaalta. Loistava kuu ja lukemattomat tähdet heijastavat taivaan valoa. Ja enkelit, lukemattomat kirkkaat häikäisevät enkelit laulavat rakkaudesta. Pienestä lapsesta, Vapahtajasta, joka syntyy elämään kanssamme. Taivaalla merkkinä tähti.

Katson ikkunasta ulos valoon. Jumala on meidän kanssamme. Joku tuntee kyyneleeni. Joku jakaa ne kanssani. Elämä ei ole pelkkää pimeyttä ja yksinäisyyttä. Ääretön Jumala on aivan lähellä. Hän on valo elämässä. Saan ottaa vastaan rakkautta. Saan ottaa vastaan lahjojen lahjan, Jeesuksen Kristuksen.

Virsi 21: 1-3, 10

Katson edelleen ikkunasta. Nyt pimeys hohtaa valoa. Valoisassa pimeydessä näen toisenlaisen kuvan. Pieni lapsi pihaportailla. Ympärillä luminen maisema. Hengitys huuruaa. On hiljaista. Lapsen olemus kertoo elämänilosta, elämänhalusta, rohkeudesta. Hän tuntuu tietävän, että hän on toivottu ja rakastettu sekä taivaassa että maan päällä.

Varpunen jouluaamuna,säkeistöt 1-3

Keskellä lunta ja pakkasta, kylmän koleassa hämärässä, valo leviää. Pienet siemenet putoilevat maahan kimaltaen kuin kulta. Toinen antaa ja toinen saa. Rakkautta saanut voi rakastaa.

Kuva katoaa. Ikkunalasissa heijastuu oma varjoni. (Seimen äärelle)

Entäpä jos. Entäpä jos pieni lapsi ja lintu kertovat minusta ja sinusta, kultaisina kimaltavat siemenet rakkauden pienistä teoista. Osoitamme toisillemme rakkautta, rakastamme Jumalaa ja veljeämme, Jeesusta. (Seimestä lapsi syliin)

Varpunen jouluaamuna, 4.säkeistö

Saamme olla paimenten ja tietäjien kanssa tallissa. Saamme katsella pientä lasta, taivaan ja maan kuningasta. Saamme olla avoinna, ottaa vastaan, nauttia taivaan valosta, rakkaudesta. Se ruokkii ruumista ja sielua, se antaa voimaa rakastaa.

Heinillä härkien kaukalon

Joulujuttu