Päivänavauksiin

(peruskertomus jostain kerho-ohjelmistosta)

Onko sinusta oikein lainata toisen tavaroita kysymättä?
Mitä ajattelet kaverista, joka niin tekee?
Onko sinusta oikein ottaa toisen omaisuutta omaksi?
Miltä sinusta kuulostaa kaverien kehuskelu, kuinka kaupasta voi helposti näpistää?
Mitä sinä ajattelet seuraavasta jutusta ja sen henkilöistä?

Oli lämmin syyskuu. Omakotitalojen pihoilla puiden oksat taipuivat omenien painosta. Helpoin tapa saada omenat alas oli potkaista puunrunkoa ja kerätä sen jälkeen maasta taskut täyteen mehukkaita omenia. Ripa ja Joppe tiesivät tämän. Syyskuun päivän tummuessa illaksi pojat olivat matkalla oman porukan roolipeli-iltaan. Matkan varrella oli upea piha täynnä omenapuita. Pihaa reunusti tiheä hyvin leikattu orapihlaja-aita. Pojat taiteilivat aidan raosta vaatteita repimättä pihaan.

"Ripa hei" - kuiskasi Joppe "eikös tässä talossa ole koirakin?" "Toivottavasti se on sisällä" vastasi Ripa.

Pojat hiipivät lähimmän omenapuun juurelle. Ripa potkaisi kovaa puun runkoon ja omput muksahtelivat maahan. Pian ne olivat poikien taskuissa. "Kuulitsä?" hihkaisi Ripa. "En, mitä sitten?" Ripa ei ehtinyt vastata, vaan sai jalat alleen. Samoin Joppe, sillä talon nurkalta kuului valtava rähäkkä. Koira oli päästetty ulos.

Ripa juoksi aidalle. Oli hyvin hämärää. Hän taiteili itsensä pusikon raosta repimättä itseään ja huusi vielä Jopellekin "varo". Mutta samassa kuului Jopen voihkaisu, hänen puseronsa takertui pensaisiin. Koira huohotti jo ihan lähellä. Viime hetkellä Joppe pääse puikahtamaan irti ja juoksu jatkui. Koira jäi pihaan haukkumaan.

Roolipeli oli jo alkanut kun pojat tulivat sisään. "Hei te ootte myöhässä" - kuului huoneesta. "Joo vähän kierreltiin" Ripa ja Joppe astuivat huoneeseen. "Mikä sun on Joppe" - joku huudahti "verta poskessa!" Nyt Joppe vasta huomasi itsekin haavan. Puserokin oli revennyt. Kaikki tuijottivat Ripaa ja Joppea. Ja jotenkin pojista tuntui, että he olivat tehneet jotain sopimatonta.

Muiden tiukatessa illan kulkua poikien oli kerrottava, mitä he olivat tehneet. Ja jos he olivatkin kuvitelleet kehuvansa omenavarkaudellaan, niin sen sijaan heitä alkoi hävettää koko juttu.

Rukoilemme: Rakas Taivaan Isä, kiitos uudesta aamusta, kiitos syksystä, sen kirpeydestä ja väreistä. Kiitos elämästä. Auta meitä tänäänkin toimimaan sinun tahtosi mukaan. Aamen.