Päivänavauksiin

(mukana neljä erilaista kynttilää ja tulitikut)

Pyhäinpäivä

(Jeremian kirjassa kerrotaan kuinka Jeremia saa elämäntehtävänsä Jumalalta, hän kuulee Herran sanat: "Jo ennen kuin sinut äidin kohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni... mene minne ikinä sinut lähetän ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua... minä annan sanani sinun suuhusi."

Jumalalla oli suunnitelma Jeremian elämää varten, jo ennen Jeremian syntymää.

Meidän ihmisten on joskus vaikea ymmärtää näitä Jumalan suunnitelmia. Tai ehkä se on lievästi sanottu. Meidän ihmisten on monesti mahdoton ymmärtää ja hyväksyä Jumalan suunnitelmia. Kyllä Jeremiakin väitti vastaan. Hän sanoi Jumalalle: "Voi Herra Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" Emme me ole Jeremiaa kummempia. Me kapinoimme myös Jumalaa ja elämää vastaan silloin, kun tapahtuu toisin, kuin me haluamme. Toisin kuin toivomme ja rukoilemme. Ehkä eräs vaikeimmista asioista hyväksyä on se että joku läheisemme kärsii tai kuolee. Emme voi käsittää, miksi niin tapahtuu. Emme voi hyväksyä sitä. Syytämme Jumalaa, jos syytämme. Tai saamme syyn ajatella, ettei Jumalaa olekaan kun tällaista tapahtuu. Tai haluamme kääntää Jumalalle selkämme. Kun hän kerran toimii toisin kuin me ajattelemme, niin eihän meidänkään tarvitse hänestä välittää!)

Mukanani on neljä erilaista kynttilää. Sytytän yhden kerrallan ja kerron jokaisen kohdalla lyhyesti ihmisistä, jotka ovat minun elämääni vaikuttaneet ja joiden kuolema on minua koskettanut.

Sytytän tämän kynttilän Marja-Liisalle, sisarelleni. Hän oli perheemme ensimmäinen lapsi. Äitini ja isäni olivat toivoneet saavansa lapsen 10 vuotta, ja lopulta Marja-Liisa syntyi. Marja-Liisa eli koko elämänsä sairaalassa. Hän oli syntyessään liian heikko matkustamaan äidin mukana kotiin. Marja-Liisa kuoli kuukauden ikäisenä. Pienenä vauvana.

Tämän toisen kynttilän sytytän Mikolle, serkulleni. Mikko oli pienen maatilan isäntä Lounais-Suomessa. Hän oli saanut tilan hoidettavakseen vanhemmiltaan, joille työt olivat käyneet liian raskaaksi. Hänellä oli kolme lasta, joista nuorimmainen vasta vuoden vanha. Eräänä päivänä Mikko oli pelloilla korjaamassa heinää talteen talvea varten. Hän sai sydänkohtauksen ja kuoli. Nuorena terveenä miehenä. Ihan yhtäkkiä. Mikko kuoli.

Tämän kolmannen kynttilän sytytän ystävälleni Juhanille. Hän oli sairastanut pitkään erilaisia sairauksia ja juuri päässyt eläkkeelle. Kävin häntä katsomassa sairaalassa. Monesti hän puhui kaikesta siitä, mitä hän haluaa vielä elämässä tehdä. Nyt kun on eläkkeellä ja on aikaa. Hänellä oli monia suunnitelmia sen varalle, kun hän kotiutuu sairaalasta. Mutta hän ei kotiutunut koskaan. Suunnitelmat jäivät suunnitelmiksi. Hänen sairautensa paheni ja hän kuoli.

Tämän neljännen kynttilän sytytän äidilleni. Äitini eli pitkän ja rikkaan elämän. 85 vuotiaana hän halvaantui ja joutui sairaalaan. Hän ei enää pystynyt hoitamaan itseään, ei syömään, ei pukemaan, ei liikkumaan. Hän oli puhelias ihminen, mutta halvaus vei häneltä puhekyvyn lähes kokonaan. Eräänä päivänä, kun olin häntä katsomassa, hän sai soperretuksi: "kyl mie tahtoisin jo pois täält". Meni runsas viikko ja äiti kuoli. Hän pääsi pois.

Kun ajattelen näitä ihmisiä, voisin kapinoida Jumalaa vastaan: Miksi nämä ihmiset Marja-Liisa, Mikko ja Juhani kuolivat liian aikaisin. Miksi he kuolivat, kun kaikki oli vielä kesken. Oli elämä elettävänä, oli lapset kasvatettavana ja vanhukset hoidettavana, oli suunnitelmat toteutettavana. Tai voisin moittia Jumalaa siitä, miksi äitini täytyi sekin aika maata avuttomana sairaalassa, miksei hän saanut elää ja kuolla terveenä. Mutta kun ajattelen hetken tarkemmin, menen sanattomaksi. Enhän minä päätä sitäkään, koska kenenkin on aika syntyä. Enhän minä päätä sitä, mikä on kenellekin sopivan mittainen elämä. Minä olen vain ihminen. Samanlainen Jumalan luoma ihminen kuin nämä toisetkin. Jumala antaa meille elämän, hänellä on siitä omat ajatuksensa. Hänellä on suunnitelmansa meille niin kuin oli Jeremiallekin. Jo ennen syntymäämme. Meidän ihmisten osa on kysellä omaa paikkaamme, omaa tehtäväämme. Iloita ja surra, riemuita ja kaivata, auttaa ja hoivata, olla rakastettuja ja rakastaa yhdessä niiden ihmisten kanssa joiden kanssa milloinkin elämmekin. Luottaa ja uskoa, että Jumala tietää mitä tekee, eikä hän anna meille taakkoja tai tehtäviä, joista emme yhdessä hänen kanssaan selviä.

Rukoilemme: Kiitos elämästä Herra. Kiitos läheisistä ihmisistä, joiden kanssa voimme yhdessä tätä elämän matkaa kulkea. Kiitos, että sinä olet kanssamme elämämme kaikissa vaiheissa täällä maan päällä syntymästä kuolemaan ja aina ikuisuudessa. Aamen.