Päivänavauksiin

(kertomus Samuelista mukaellen suomennettu Birgitta Carlquistin kirjasta Som du och jag)

(Mark. 13: 33-37)
Jeesus sanoo:
Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta - varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!

Jos me otamme ihan sananmukaisesti nämä Jeesuksen sanat niin elämä voi käydä kovin rankaksi. Yötä päivää valvominen ei meiltä ihmisiltä kovin helposti onnistu ainakaan kovin pitkää aikaa. Mutta tämä raamatunkertomus monien muiden tavoin puhuukin meidän hengellisestä elämästämme ja hengellisestä valvomisesta. Mitähän se mahtaa tarkoittaa?

Ehkä helpottaa jos kerron teille toisen raamatunkertomuksen pienestä pojasta Samuelista. Samuel valvoi ja mietti. Aamu alkoi sarastaa ja oli helppo nähdä huonekalujen ääriviivat hämärässä. Viereisestä huoneesta, jossa Eeli nukkui ei kuulunut mitään. Vaikka Samuel oli tottunut tuohon hiljaisuuteen, häntä pelotti. Ajatella jos tuo vanha pappi, hänen kasvatusisänsä olisikin kuollut yön aikana! Mihin hän sitten joutuisi. Ja kenelle hän voisi sitten kertoa, mitä Jumala oli hänelle ilmoittanut. Samuel oli vain kahdentoista vuoden vanha ja Jumala oli puhunut hänelle kaikesta vääryydestä, mitä Eelin pojat olivat tehneet. Ei Samuelin ollut helppo mennä sellaista puhumaan kenellekään. Eikä varsinkaan Eelille, joka oli pitänyt hänestä hyvää huolta. Parempaa kuin omista pojistaan.

Samuel valvoi vuoteellaan. Oli viileä ja hän yritti kietoa peiton tiukemmin ympärilleen. Hän mietti elämäänsä ja Jumalan tahtoa. Eipä jokaista poikaa lähetetty kolmen vanhana temppeliin kasvatettavaksi Herran palvelijaksi. Vaikka Eeli oli ihan mukava, oli Samuelilla usein äitiä ikävä. Samuel oli ylpeä siitä, että äiti oli pitänyt lupauksensa Jumalalle ja antanut Samuelin temppeliin kasvatettavaksi. Mutta äitiä ajatellessa Samuelin vatsaa alkoi taas pistellä. Ja samassa hän muisti Eelin pojat ja tehtävänsä ja olo tuli vielä huonommaksi.

Uni ei enää tullut silmään, kun yön kummalliset tapahtumat pyörivät päässä. Samuel oli herännyt siihen, että joku sanoi:"Samuel". Se oli varmaan Eeli. Oliko jotain tapahtunut. Samuel oli kiiruhtanut Eelin luo. Mutta Eeli sanoi, ettei ollut kutsuntu Samuelia. Hetken päästä Samuel kuuli taas kuinka joku sanoi: Samuel! Ja niin Samuel meni Eelin luo. Eeli lähetti Samuelin takaisin nukkumaan. Näin tapahtui vielä kerran, mutta silloin Eeli sanoi: Jumalalla on sinulle asiaa. Jos sinua vielä kutsutaan niin vastaa: Puhu Herra, palvelijasi kuulee.

Ja niin sitten oli tapahtunut. Jumala oli puhutellut Samuelia ja antanut tehtävän. SAmuelin piti puhua kaikesta mitä seuraisi Eelin poikien tekemistä vääryyksistä. Olipa vaikea tehtävä. Samuel valvoi ja tiesi, että viimeistään aamulla Eeli halusi tietää, mitä Jumala oli sanonut. Niin tapahtuikin. Aamulla Eeli kutsui Samuelin luokseen ja kysyi, mitä asiaa Jumalalla oli ollut. Ja vaikka kuinka pelotti, niin Samuelin oli kerrottava kaikki. Mutta se helpotti. Eeli suhtautui asiaan rauhallisesti ja korosti sitä, että Samuel oli saanut profeetan tehtävän Jumalalta.

Voipa olla että vaikka kuinka valvoisimme ja kuuntelisimme Jumalan kutsua ja tehtävää, emme Samuelin tavoin voisi sitä näillä tavallisilla korvillamme kuulla. Eikä se sitä merkitse, etteikö meillä kaikilla olisi oma tehtävämme. Valvominen, mistä Jeesus puhui alussa lukemassani raamatunkohdassa tarkoittaa sitä, että elämämme aikana kyselemme ja kuuntelemme, mitä Jumala meiltä tahtoo. Miten hän haluaa meidän elämämme elävän. Samuelin tavoin voimme pysähtyä kuuntelemaan ja sanoa "Puhu Herra palvelijasi kuulee". Sen voimme tehdä kun rukoilemme, olemme hiljaa tai vaikka kun luemme Raamattua. Raamatussa Jumala ilmoittaa tahtonsa meille ihmisille. Sen mukaan meidän tulisi elää. Rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Siinä meillä on varmasti ihan tarpeeksi tehtävää yhden elämän ajaksi.