Päivänavauksiin

Anna anteeksi - laulu tai joku muu sopiva synnintunnustuslaulu.

Kun kaksi koululaista tappelee ja sitä aletaan selvittää, on aika usein selitys riitaan: "Toi alotti." "Toi ärsytti." "Toi töinäisi." "Toi haukku." Varmaan siinä on perääkin, että jostain riita alkaa, mutta se minua joskus ihmetyttää, että aina se on se toinen, joka aloittaa. Enkä tiedä, onko kyse siitä, ettei ole rohkeutta kertoa omaa osuuttaan vai siitä, ettei sitä aina edes tule huomanneeksi. Jotenkin on paljon helpompaa nähdä toisen virheet ja tuomita toisen huono käytös.

Mutta kun asiaa ruvetaan purkamaan ja kumpikin osapuoli miettii osaltaan vastausta kysymykseen: "Mitä sinä teit ennen sitä, kun toinen ärsytti?" niin joskus kumpikin oivaltaa oman tekemisensä vaikutuksen. Ja asia pystytään selvittämään ja sopimaan.

Yhden hienon asian tähän liittyvän asian opin ollessani kerran koulukirkossa. Tavan mukaan olin valmistellut koulun kirkkohetkeä yhdessä luokan kanssa. Olimme yhdessä koonneet tärkeitä asioita yhteiseen rukoukseen ja hyviä ajatuksia pieneen esitykseen ja sillä kertaa tehtiin oppilaiden ajatuksista myös synnintunnustus. Siihen kerättiin asioita, joissa oppilaat ajattelivat toimineensa väärin ja asioita, joita he halusivat pyytää anteeksi toisilta ihmisiltä ja Taivaan Isältä.

Oppilaat olivat harjoitelleet lukemaan tekstin ja kun synnintunnustuksen vuoro tuli, he kävelivät mikrofonin ääreen ja lukivat tekstin ihan sujuvasti. Ja kaikki alkoivat taputtaa, niin kuin yleensä jonkun esityksen jälkeen tehdään.

Ensin minua hymyilytti. Oli vaikea olla vakavana, kun ei ole kovin tavanomaista että kirkossa ainakaan synnintunnustukselle taputetaan. Mutta sitten oivalsin, kuinka hienosta asiasta oli kysymys.

Oikeastaan näin voisi tapahtua muulloinkin. Synnintunnustus ja anteeksipyyntö on taputuksen arvoinen asia. Ei ole kovin helppoa sanoa ääneen, että on tehnyt väärin. Ei ole kovin helppoa tunnustaa rikkomuksiaan ja pyytää niitä anteeksi, mutta kun joku rohkenee niin tehdä, niin kyllä se on asia, jolle todellakin voi osoittaa arvostusta tavalla tai toisella. Ja se mitä meidän tuleekin tehdä, on antaa anteeksi ja unohtaa.

Tuon synnintunnustuksen ja taputusten jälkeen jumalanpalvelus jatkui tavalliseen tapaan ja pappi sanoi: "Jumala meidän taivaallinen isämme rakastaa meitä ja hän antaa anteeksi meidän rikkomuksemme."

Sitten lauloimme kiitosvirren.

Tämän päivänavauksen päätämme Isä Meidän rukoukseen, jossa myös pyydetään anteeksi.

Isä meidän...