Päivänavauksiin

Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia. Sehän on kymmenestä käskystä ensimmäinen. Eikä meillä ole tarvetta pitää muita Jumalia, kun Jumalamme on kaikkitietävä, kaikkivaltias, rakastava Isä, joka toisaalta on salattu ja käsittämätön, mahtavan suuri, rajaton ja toisaalta ihan samaan aikaan Hän on meitä jokaista lähellä ja hän on elämämme turva ja valo.

Toinen käsky kuuluu: Älä käytä väärin Herran, sinun Jumalasi nimeä. Luulen, että me monesti huomaamme, kun Jumalan nimeä käytetään väärin. Esimerkiksi sellaiset huudahdukset kuin "jumalauta" tai päivittelyt "herra jestas sentään" ovat kumpikin Jumalan nimen turhaa ja tarpeetonta käyttöä. Toista käskyä rikkoo myös se, joka toivoo Jumalan nimissä toisille ihmisille pahaa. Mutta Raamatussa on paljon kertomuksia, joista voimme oppia, kuinka Jumalan nimeä käytetään oikealla tavalla.

Katsotaanpa vaikka apostolien tekoja, miten Jeesuksen opetuslapset käyttivät Jeesuksen nimeä.

Pietari ja Johannes olivat menossa temppeliin rukoushetken aikaan. Silloin temppeliin kannettiin myös miestä, joka oli ollut syntymästään saakka rampa. Joka päivä hänet tuotiin temppelin portille, jonka nimi oli Kaunis portti. Siinä hän istui ja kerjäsi almuja, jotta saisi hankituksi jokapäiväisen ruokansa. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen, hän pyysi heiltä rahaa. Pietari ja Johannes pysähtyivät ja katsoivat miestä: Pietari sanoi: Katso meihin. Mies katsoi ja odotti saavansa heiltä jotain. Mutta Pietari sanoikin: Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä: nouse ja kävele. Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä: nouse ja kävele.

Ja mitä sitten tapahtui. Voi olla, että mies hölmistyi. Hänhän oli odottanut saavansa lantin tai kaksi. Sen sijaan Pietari tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös. Samassa mies sai voimaa jalkoihinsa. Hän seisoi jaloillaan, hän käveli, hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Muutaman lantin sijaan hän oli saanut mahdollisuuden tavalliseen elämään ja aloitti uuden elämänvaiheen ylistämällä Jumalaa.

Jos mies itse oli hämmästynyt, niin kyllä hämmästyivät nekin, jotka näkivät entisen ramman hyppelevän terveenä ja ylistävän Jumalaa.

Pietari paransi ramman Jeesuksen Kristuksen nimessä. Mies ymmärsi, että Pietari ei ollut tuon teon takana, joka oli tehty Jeesuksen Kristuksen nimessä. Mies ylisti teon aikaansaajaa, Jumalaa.

Pietari ja rampa mies, kumpikin käyttivät oikein Jumalan nimeä.

Voi olla, että meidän uskomme ei koskaan riitä sanalla parantamiseen, vaikka Jeesus lupaakin seuraajilleen, että mitä ikinä anomme hänen nimessään, hän sen tekee. Voi olla, ettei meistä kenenkään tarvitse rampana tai muuten sairaana odottaa parantumista, että voisimme ylistää Jumalaa. Mutta kyllä mekin voimme käyttää Jumalan nimeä oikein. Vaikkapa silloin kun pistämme kädet ristiin ja rukoilemme. Voimme sanoa niin kuin Jeesus opetti "Isä meidän, joka olet taivaassa" tai voimme sanoa "Rakas Jeesus, kuule minua" tai voimme pyytää ikivanhan Raamatussa olevan rukouksen sanoin Jumalan läsnäoloa, hänen hyvyyttään ja rakkauttaan elämääämme.

Niin nyt teemme, kun ristimme kätemme ja sanomme yhdessä: Herra siunaa meitä...