Päivänavauksiin

(mukana kalvo jossa sydämen kuva ja kalvo jossa Jumalan kolminaisuuden symboli silmineen, alun pieni kertomuspohja jostain kirjasta)

Isänpäivä

Lapsiporukka miettii, mitä he ryhtyisivät tekemään. Ulkona sataa ja on kylmä. Vanhat lelut ja pelit eivät jaksa kiinnostaa.

Hei me voitais tehdä näytelmä, innostuu yksi.
Joo ja sitten esitetään se kaikille tutuille ja kerätään pääsymaksu, sanoo toinen.
Kohtahan on isänpäivä ja meile ainakin tulee sukulaisia kylään, esitetään niille, sanoo kolmas.
Sitten lapset miettivät aihetta ja päättävät esittää tilanteita perheen arkielämästä.

Mä oon ainakin äiti, saa nalkuttaa.
Ja mä oon isosisko.
Mä haluun olla poika, vaikka sellanen, jota kaikki lellii
Mutta kukas mä voisin sitten olla, kysyy osatta jäänyt poika.
Muut vastaavat kuorossa: Sähän oot perheen isä, tietty
Siihen poika vastaa: En mä haluu, eihän sillä oo mitään vuorosanoja, sehän vaan makaa sohvalla ja kattoo telkkaria. Mä oon mieluummin vaikka perheen koira, saa ainakin haukkua.
Ja niin näytelmän suunnittelu voi alkaa. Voi olla, että tällainenkin perhe on olemassa, jossa äiti nalkutta, pikkuveljeä lellitään ja isä vain makoilee sohvalla.

Yhdessä kakkosluokassa käydessäni lapset kertoivat minulle omien isiensä töistä ja harrastuksista piirroksin. Hurjan monessa kuvassa oli sohvan ja television sijaan kännykkä, jossa isä puhuu lakkaamatta, tai tietokone, jonka äärestä isää ei saa pois. Mutta oli myös lasten hoitovälineitä, viljapuimuri ja polkupyörä. Yksi piirros esitti possua, pientä punaista possua. Kun en heti ymmärtänyt, miten possu liittyy isän tekemisiin, kysyin asiaa ja piirtäjä vastasi: Mun isä on suunnittelija. Se on suunnitellu tällasen säästöpossun.

Viime kesänä rippikoululaiset saivat kuvata sanoilla Jumalaa, meidän taivaallista Isäämme. He jatkoivat lausetta: Jumala on kuin... Lauseiden joukossa oli mm. Jumala on kuin peitto, johon voi kääriytyä. Jumala on kuin lämmin tuuli, joka tuntuu hyvältä. Jumala on kuin portti, joka suojelee meitä pahalta ja Jumala on kuin isä, parempi, kuin kukaan isä maailmassa voi olla.

Kaikkien näiden kuvien lisäksi minulla on kaksi kuvaa Taivaan Isästä, Jumalasta. Kolmio. Kolmion sivut kuvaavat Jumalan kolmea olemusta: Isä, Poika, Pyhä Henki. Silmä kolmion keskellä tarkoittaa, että Jumala näkee meistä jokaisen, hän tuntee meidät nimeltä ja tietää, millaisia me olemme. Sydän. Sydän kertoo Taivaan Isän rakkaudesta. Jumala rakastaa meistä jokaista ja pitää meistä huolta.

Olisin halunnut piirtää kolmannenkin kuvan Jumalasta. Mutta sitten en osannutkaan. Se olisi esittänyt tätä joukkoa. Jumala ei ole ainoastaan lähellä meitä jokaista, vaan hän on jokaisessa meissä, sisimmässämme. Olemme pieniä ihmisiä ja Jumalan suuruus tuntuu käsittämättömältä. Mutta kovin todelliseksi Jumala tulee teoissaan, joita me saamme olla tekemässä. Jumalalla on käytössään meidän korvamme, että voimme kuunnella toista, meidän suumme, että voimme puhua hyviä ja lohduttavia sanoja, meidän kätemme ja jalkamme, että voimme auttaa toisia. Usein kuulee puhuttavan äidin auttamisesta. Mutta meillä kaikilla on tehtävänä auttaa Taivaan Isää. Sen voimme tehdä, kun olemme hyviä toisillemme, autamme ja palvelemme niitä, joiden kanssa elämme. Sillä tavalla Jumalan rakkaus toteutuu tässäkin koulussa tänään.