Jonain toisena pääsiäisenä

Tämä ilta on erilainen kuin mikään muu ilta.
Mutta vuosia sitten tänä samana iltana kaikki oli samoin.
Söimme yhdessä, nautimme toistemme seurasta.
Leipä, viini. Kuten aina.
Jaoimme niin paljon. Muutakin kuin ruoan.

Kaikki oli niin kuin aina ennenkin, kunnes
Jeesus siunasi leivän, mursi sen ja sanoi: ottakaa ja syökää,
tämä on minun ruumiini.
Ja me söimme, ihmettelimme, mutta söimme.
Jeesus otti maljan, kiitti ja sanoi: ottakaa ja juokaa,
tämä on minun vereni.
Ja me joimme, emme ymmärtäneet, mutta joimme.

Hän otti pyyhkeen, niin kuin palvelija ottaa.
Minä annan teille esimerkin,
palvelkaa toisianne,
rakastakaa ja palvelkaa.
siitä ihmiset tuntevat teidät Jumalan lapsiksi.

Mutta Pietari vastusti.
Miten hän aina uskalsi?

Minun jalkojani et pese!
Ja Jeesus pesi kuitenkin.
Meidän kaikkien.

Jeesus tiesi.
Hän oli tiennyt jo pitkään,
Juudaksen kavalluksen
Pietarin kieltämisen,
meidän pelkomme,
oman kuolemansa.

Mekin tiedämme,
emme jaksa uskoa.

Tämä ilta on erilainen kuin mikään muu ilta.
Mutta tänäkin iltana kaikki on samoin kuin vuosia sitten.
Syömme yhdessä, nautimme toistemme seurasta.
Jaamme leivän ja viinin. Kuten aina.
Jaamme niin paljon. Muutakin kuin ruoan.
Saamme olla hänen seurassaan.

Syömme ja juomme,
ihmettelemme, ymmärtämättä,
siunaamme ja kiitämme.
Saamme voimaa rakastaa.

Ja hän tietää kaiken.
Senkin mitä haluamme salata.
Olemme osallisia hänestä. Hänen ruumiistaan ja verestään.
Anteeksiantamuksesta. Ikuisesta Rakkaudesta.




Hiljaisen viikon sivulle, Taivaanranta