Päivänavauksiin

Rukous

Kun sinun vanhempasi ja isovanhempasi olivat koulussa, heillä ei ollut päivänavauksia. Sen sijaan joka päivä he osallistuivat aamuhartauteen. Siinä laulettiin virsi, sitten yleensä opettaja, joskus pappi tai joku muu seurakunnan työntekijä, piti puheen ja lopuksi rukoiltiin.

Kuulostaa tutulta. Eikö vain. Ihan samoja asioita päivänavaus koulussa edelleen sisältää, ainakin silloin kun me .... seurakunnan työntekijät täällä vierailemme. Yksi päivänavauksen osa on usein rukous. Joko niin että ristitään kädet ja rukoillaan tai lauletaan virsi, joka sekin on rukous.

Rukous on varmasti monille tuttu muutenkin. Voi olla että teistä monella on ollut pienestä pitäen jokin iltarukous luettavaksi juuri ennen nukkumaanmenoa. Ne jotka ovat olleet mukana seurakunnan päiväkerhossa ovat oppineet ruokarukouksen. Joissain perheissäkin on tapana siunata ruoka ennen syömistä.

Vaikka sana tai asia olisi kuinka tuttu, on ihan hyvä joskus miettiä mistä siinä oikeastaan on kysymys ja mihin me rukousta tarvitsemme.

Rukous on mahdollisuus kertoa Jumalalle kaikkia sellaisia asioita, mitä mielessä liikkuu.

Rukous on mahdollisuus olla hiljaa ja yrittää kuunnella, mitä Jumala haluaa minulle sanoa.

Rukous antaa meille ajan, paikan ja tavan olla tekemisissä Jumalan kanssa. Monesti arkisissa touhuissa kotona, koulussa ja kaveripiirissä Jumala jää jonnekin taustalle ajatuksissamme.

Rukouksessa pysähdymme juttelemaan Jumalan kanssa. (Niin kuin voimme pysähtyä kertomaan ja kyselemään päivän juttua, kun tapaamme tuttuja... )

Me ihmiset tarvitsemme mahdollisuutta rukoilla, Jumala kyllä tietää tarpeemme ilman rukoustakin. Tietää ne paremmin kuin osaamme kuvitellakaan.

On hienoa, että elämässä on sellaisia asioita, jotka ovat hyvin. Silloin voi kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä saa. Mutta elämä ei aina ole iloa ja auringonpaistetta. Maailmassa ja omassa elämässä on asioita, jolloin on turvaton, surullinen ja yksinäinen olo. Voi olla että pelottaakin. Sitä voisi kuvata vaikka sanomalla, että sydämessä on ihan pimeää. Kun joku läheinen on kuollut, kun on yksin eikä kukaan välitä, kun kuulee uutisia sodista ja terroriteoista, kun riidellään ja tapellaan, sydämeen tulee pimeää.

Erityisesti silloin on hyvä muistaa rukouksen mahdollisuuss. Kun voi rukouksessa kertoa kaikkia asioita, huolia, epäilyksiä ja pelkoja Jumalalle, ei tarvitse pelätä. Me voimme luottaa siihen, ettemme ole yksin, vaan Jumala on meidän kanssamme, vaikka emme voi nähdä häntä. Voimme ajatella, että rukouksessa tartumme suureen turvalliseen taivaan Isän käteen. Hän pitää meistä huolta.

Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä näin: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se mitä tarvitsette rukoillen anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Jumalan siunaamaa koulupäivää teille kaikille.