Päivänavauksiin

Kynttilänpäivä - Jeesus maailman valkeus; mukana kynttilä

Helmikuun alussa vietetään kirkoissa kynttilänpäivää. Päivän nimi tulee keskiaikaisesta tavasta vihkiä kynttilänpäivänä koko vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Kynttilöiden valo ei ollut vain tunnelman vuoksi, vaan se oli välttämätöntä, sillä sähköä ei ollut. Jos sytytät pimeässä pienenkin valon, vaikka vain tulitikun, huomaat kuinka suuri ero on pimeyden ja valon välillä. Kynttilänpäivä kertoo myös valosta, joka tuli maailmaan, valosta joka paljastaa millainen Jumala meillä on.

(Sytytä kynttilä)

Temppelin hämärässä huoneessa istuu kumarassa vanha mies ja odottaa. Uskollisesti ja kärsivällisesti hän saapuu temppeliin joka päivä, sillä hänellä on vahva usko, että juuri täällä hän saa nähdä ennustusten lupaaman Messiaan, Vapahtajan. Niin Jumala on hänelle luvannut Pyhän Henkensä kautta.

Samaan aikaan temppelin pihalle saapuu mies ja nainen. Naisella on vastasyntynyt lapsi sylissään. Mies ja nainen ovat tuomassa esikoispoikaansa temppeliin. He pysähtyvät temppelipihaan ja ostavat kaksi metsäkyyhkyä, jotka on määrätty uhrattavaksi tällä temppelikäynnillä.

He astuvat valosta hämärään temppeliin, ja kestää hetken ennen kuin silmät tottuvat hämärään. Hitaasti he kävelevät ovelta sisemmäs, mutta eivät ehdi ottaa montakaan askelta, kun vanha mies, nimeltään Simeon tulee heitä vastaan. Simeon ottaa lapsen käsivarsilleen ja ylistää Jumalaa: Nyt minä saan lähteä rauhassa. Minun silmäni ovat nähneet pelastuksen, jonka olet valmistanut, kaikille loistavan valon ja kirkkauden.

Nainen ja mies, Maria ja Joosef katsovat ja kuuntelevat ihmeissään. He eivät tiedä, kuinka Simeon on odottanut tätä hetkeä. He eivät tunne Jumalan Simeonille antamia lupauksia. Heidän on vaikea ymmärtää, mitä Simeon näkee pienessä lapsessa ja mitä hän puhuu pelastuksesta, valosta ja kirkkaudesta.

Myöhemmin, paljon myöhemmin, Maria tulee tietämään, mistä on kysymys. Marian tavoin mekin saamme uskoa, että Jeesus Kristus, Marian poika, Jumalan poika, on maailman pelastaja. Hänestä me voimme oppia, millainen Jumala meillä on.

Kun luemme Raamatusta, miten Jeesus eli ja toimi, kun luemme Raamatusta, miten Jeesus kohteli tapaamiaan ihmisiä ja kun pyrimme omassa elämässämme tekemään Jeesusta ilahduttavia tekoja, saamme samalla kokea jotain Jumalasta ja hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan. Jumalan läsnäolo voi valaista elämämme, niin kuin kynttilä valaisee pimeän huoneen, niin kuin Jeesus lapsi valaisi Simeonin silmissä hämärän temppelin. Jumalan läsnäolossa meidän on hyvä olla.

Jumalalta saamme myös voimia tuoda valoa ja lämpöä ympärillemme koulussa, kotona, kavereiden kanssa ja missä liikummekin.