Päivänavauksiin

Jumalan näkymätön läsnäolo, Helatorstai ja Helluntai, Apt 1: 1 - 11

Joukko miehiä seisoo korkealla vuorella ja tähyilee taivaalle ikään kuin etsien katseellaan jotain. Miehet tuntuvat olevan jotenkin ihmeissään ja hämmentyneitä, ehkä vähän peloissaankin, sillä kukaan ei oikeastaan uskalla sanoa mitään. Yhtäkkiä hiljaisuus katkeaa. Miesten viereen on ilmestynyt kuin tyhjästä kaksi valkopukuista miestä. Nämä kysyvät: Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?

Mitä nämä Galilean miehet, Jeesuksen opetuslapset sitten katselevat. Hetkeä aiemmin Ylösnoussut Jeesus keskusteli vielä heidän kanssaan ja sitten hänet otettiin ylös. Pilvi vei Jeesuksen opetuslastensa näkyvistä ja sitä he nyt hämmästelevät. Nuo kaksi valkopukuista miestä, enkeleitä aivan ilmeisesti, lupaavat, että Jeesus on tuleva takaisin samalla tavoin kuin hän oli taivaaseen mennytkin.

Tätä näkyä mekin voimme tänään Helatorstai-viikolla ajatella. Ylösnoussut Jeesus on opetuslastensa kanssa ja sitten hänet otetaan taivaaseen. Mahtoiko Jeesus vilkuttaa opetuslapsilleen hyvästiksi? Halailtiinko vuorella erotessa? Mitä Jeesus opetuslapsilleen sanoi lähtiessään?

Jeesus lupasi, etteivät opetuslapset jää yksin, vaan he saavat voiman Pyhästä Hengestä. Luulenpa, että opetuslasten oli vaikea ymmärtää Jeesuksen puhetta ja ehkä siksikin Jeesus kehotti heitä odottamaan kärsivällisesti muutamia päiviä. Jeesus tiesi, että Pyhän Hengen tullessa opetuslapset kyllä ymmärtäisivät kaikki hänen puheensa.

Ja niin tapahtuikin. Kului 10 päivää ja Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle. He saivat voiman ja rohkeuden kertoa ilosanomaa Jeesuksesta kaikille. Itse asiassa siksi me tänäänkin olemme täällä. Opetuslasten todistuksesta syntyi kristillinen kirkko, joka edelleen tekee työtään kertomalla Jumalasta ja Jeesuksesta. Ja edelleen Pyhä Henki vaikuttaa kristityissä. Jumala ja Jeesus ovat salaperäisellä silmin näkymättömällä tavalla meidän kanssamme joka hetki, kaikkina päivinä maailman loppuun asti, eli siihen asti kun Jeesus tulee takaisin. Senkin Jeesus lupasi.

Kun olin lapsi luin kirjan Vinskistä ja Vinsentistä. Vinski oli pieni punatukkainen pojanviikari ja Vinsentti oli hänen kesy harakkansa. Vinski oli saanut jostain, muistaakseni vanhalta apteekkarilta pulveria, jota nauttimalla hän voi muuttua näkymättömäksi. Näkymättömänä hän teki kaikenlaisia kepposia, mitä meistäkin jokainen joskus haaveilee tekevänsä, jos vain olisi näkymätön. Ajattelepa että minä tässä ykskaks katoaisin näkyvistä, mutta ääneni kuuluisi ja kun ottaisin vaikka tuon kalvon piirtoheittimeltä niin se leijailisi ikään kuin ilmassa. Jos olisin hiljaa paikallani, voisin tarkkailla ihan tietämättäsi kaikkea mitä teet ja puhut. Ainakin minulla voisi olla jännää.

Tämän verran voimme kuvitella näkymättömän läsnäoloa. Mutta Jumalan näkymätön läsnäolo on paljon salaperäisempää, itse asiassa niin kummallista, että emme sitä voi järjellämme ymmärtää. Joskus me voimme tuntea hänen läsnäolonsa valtavan turvallisena hyvänolon tunteena, joskus hänen läsnäolonsa tuntu antaa voimaa tehdä asioita, joita ei muuten jaksaisi, tai viisautta tehdä päätöksiä, joita ei muuten osaisi. Mutta että Jumala, joka on läsnä minun elämässäni tänään ja tässä, on samaan aikaan läsnä toisella puolen maailmaa jonkun toisen elämässä. Tai ihan missä vain tässä ajassa, menneessä ja tulevassa ja kaikkialla samaan aikaan. Päätä alkaa pyörryttää kun sellaista ajattelee. Ehkä siinä tulee vähän sama tunne kuin noilla Galilean miehillä jotka tuijottivat taivaalle. Toisaalta Jeesus oli juuri tässä ja sitten hän ei ollutkaan enää näkyvissä. Ja siihen meidän täytyy tyytyä. Jumala ilmoittaa meille itsestään juuri sen verran kuin haluaa. Ihana asia on että hän niin tekee. Se tekee hänestä Jumalan joka on riittävän suuri, jota ei ihmisjärjellä voi eikä tarvitsekaan käsittää. Tärkeintä on että hän on meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.