Päivänavauksiin

16. sunnuntai Helluntaista, Gal.6:2 - 10, mukana porkkana, peruna ja nokkonen

Tässä on porkkana. Se on kasvanut maassa, siinä kohdassa mihin joku on kylvänyt porkkanan siemenen. Tässä on peruna, se on nostettu maasta sellaisesta paikasta, mihin keväällä on istutettu siemenperuna. Tässä on nokkonen. Sen poimin paikasta, mihin nokkoskasvi on päässyt siemenistä leviämään. Ihan selvää on, että maassa kasvaa sellaisia kasveja, minkä siemeniä tai juuria siinä on. Ja niin me tiedämme, että halutessamme hyviä vihanneksia tai hedelmiä, kylvämme ja istutamme niiden siemeniä ja alkuja maahan.

Mutta kuinka ollakaan samanlainen juttu on totta myös muussa elämässä. Otetaanpa esimerkiksi pieni tarina.

Pohjois-Intian vuoristossa ihmiset kantavat mukanaan pieniä rasioita, joissa on hehkuvia hiiliä. Niiden avulla voi saada lämpöä, kun kylmyys yllättää. Rasia on kiinnitetty narulla ja kääritty liinaan. Sitä kannetaan käsivarren alla. Tämä varustus mukanaan lähtivät kolme pyhiinvaeltajaa eräänä päivänä matkaan. Levähdyspaikalla he tapasivat toiset pyhiinvaeltajat, joilla lämmitysrasian hiilet olivat sammuneet ja he kärsivät kylmyydestä. Kun yksi kolmesta matkalaisesta huomasi tämän, hän otti kuumia hiiliä rasiassaan ja sytytti niiden avulla sammuneet hiilet. Niin toisetkin saivat lämpöä ja voivat jatkaa matkaansa entistä paremmin varustettuna kylmyyttä vastaan.

Pian tuli ilta, ja pimeys peitti kivisen vuoristopolun. Pyhiinvaelluksen kohde oli vielä kaukana. Tarvittiin lyhtyjä, mutta kenelläkään ei ollut tulta niiden sytyttämiseen. Silloin toinen mies, jolla oli kuumia hiiliä rasiassaan, otti niitä ja sytytti sillä lyhdyt, niin että kaikki saattoivat löytää oikean suunnan, ja matka edistyi.

Hetkeä myöhemmin kolmas, jolla oli ollut rasiassaan kuumia hiiliä, suuttui molemmille matkatovereilleen sanoen: "Kuinka te voitte olla niin tyhmiä, että jaoitte toisten kanssa omista hiilistänne?" Nämä vastasivat hänelle: "Näytä meille, onko sinulla tulta." Mies avasi rasiansa ja hämmästyksekseen näki, että hänen hiilissään ei ollut tulta. Se oli sammunut. Jäljelle oli jäänyt pelkästään mustia hiiliä ja hieman tuhkaa.

Ensimmäinen antoi tulensa lämmittääkseen toisia. Toinen antoi valoa, jotteivät he eksyisi tiellä kohti vaelluksen päämäärää. Kolmas piti tulensa vain itsellään. Hänen hiilensä ei ollut kenellekään hyödyksi, ei edes hänelle itselleen.

Me emme kanna mukanamme tulisia hiilirasioita, mutta jokaisella meistä on mukanaan jotain hyvää, mitä voi toisille antaa. Ehkä osaat hymyillä ja siten ilahduttaa muita. Ehkä osaat sanoa ystävällisiä sanoja ja niin lohduttaa toista. Voi olla, että osaat nostaa pudonneen tavaran, avata oven tai auttaa koti- tai koulutehtävissä. Ehkä juuri sinä voit pyytää yksinäisen mukaan leikkiin tai rohkenet puolustaa heikompaa. Olipa sinun tekosi kuinka pieni tahansa, kasvaa näistä hyvän elämän siemenistä hyvää mieltä ja siitä kaikki saavat nauttia.

Rukoilemme: Taivaan Isä. Kiitos kaikesta hyvästä mitä meille annat. Kiitos, että pidät meistä huolta. Auta meitä tänäänkin levittämään hyvää mieltä ja iloa ympärillemme. Aamen

(Tarina mukaillen Sundar Singhs budskap - Nathan Söderblom,1923)