Päivänavauksiin

Aika usein tai kai useimmiten näissä päivänavauksissa puhumme joko tämän ajan tapahtumista tai asioista jotka tapahtuivat Jeesuksen aikana noin 2000 vuotta sitten.

Tänään kertomukseni on paljon vanhemmalta ajalta. Raamatusta vanhan testamentin puolelta. Ja kuitenkin voin sanoa että tämä kertomus voisi ihan hyvin olla kuvaus myös tästä päivästä.

On nimittäin kyse kuivuudesta, veden ja ruoan puutteesta, on kyse nälänhädästä, on kyse apua tarvitsevista ja apua antavista ihmisistä. Ja on kyse Jumalasta.

Kuningasten kirjaan Vanhaan Testamenttiin on merkitty muistiin monta kertomusta Eliasta. Häntä sanottiin profeetaksi tai Jumalan mieheksi. Hän oli saanut tehtäväkseen kertoa kansalle, mitä Jumala hänelle ilmoitti. Hän teki myös monia ihmeitä, käsittämättömiä, selittämättömiä asioita. Ei siis ole kummallista, että Jeesuksen aikana eläneet luulivat Elian palanneen Israelin kansan keskuuteen.

Erään vuotena Israelissa ei satanut pitkään aikaan. Maa kuivui. Vilja ei kasvanut. Purot ja joet kuivuivat. Juomavettä oli vähän, ruokaa vielä vähemmän. Jumala oli luvannut Elialle, että hän pitää huolta Eliasta, kun hän menee Sarpatin kaupunkiin.

Elia toimi Jumalan tahdon mukaan. Hän vaelsi pitkän matkan ja tuli Sarpatin kaupungin ulkopuolelle. Siellä hän näki naisen, joka keräsi risuja polttopuiksi. Elialla oli nälkä ja jano. Hän huusi naiselle jo kaukaa: "Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda." Nainen lähti hakemaan vettä ja Elia huusi vielä "toisitko myös palan leipää." Siihen nainen vastasi: "Niin totta kuin Herra sinun Jumalasi elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme."

Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mene kotiisi ja teen niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin Jumala on luvannut: Jauhoruukkusi ei tyhjene eikä ruokaöljy lopu, ennen kuin sateet taas tulevat."

Leskinainen meni ja toimi Elian ohjeen mukaan. Ja niin heille riitti ruokaa. Jauhot ja öljy riittivät, niin kuin Jumala oli Elian kautta luvannut.

Vanha kertomus Raamatusta saa meidät miettimään. Miten tämä on mahdollista? Enkä minä ainakaan osaa siihen sanoa muuta kuin sen minkä muutenkin Jumalasta uskon: Hän on suuri kaikkivaltias Jumala, jota en koskaan voi täysin ymmärtää ja hänelle on mahdollista sekin, mikä meitä ihmisiä ihmetyttää.

Mutta kertomuksesta voimme oppia muutakin: Jumala on antanut meille ihmisille tehtäväksi pitää huolen toinen toisestamme. Tänäkin päivänä maailmassa on ihmisiä, joilta puuttuu puhdasta vettä, on ihmisiä, joilta puuttuu jokapäiväinen ruoka. Ja tänä päivänä maailmassa on ihmisiä, joilla on enemmän tai vähemmän ruokaa muillekin annettavaksi. Me täällä suomessa voimme kohtuullisen hyvin, me voimme auttaa muualla eläviä ja kärsiviä ihmisiä. Vaikka nyt kun on menossa nälkäpäiväkeräys. Voimme osallistua siihen, vaikka pienellä summalla.

Vesipisara on pieni ja huomaamaton, mutta kun niitä on tarpeeksi ne saavat aikaan lätäkön. Samalla tavalla 10 senttiä voi olla pieni ja mitätön summa, mutta jos vaikka jokainen asuinaluellamme asuva laittaa 10 senttiä nälkäpäiväkeräykseen tulee siitä ainakin 500 euroa ja se on jo ihan iso rahamäärä.

Rukoilemme: Jumala ei kukaan voi minua niin rakastaa kuin sinä rakastat. Auta meitä rakastamaan lähimmäisiämme. Tänäänkin