Päivänavauksiin

Siunausta - syksyn 2002 siunausviikon päivänavaus

Siunausta - sitä saa kun pyytää. Tämä lause on heijastimessa, joita jaoin tuntivierailun yhteydessä eilen eräässä luokassa. Samalla kerroin jotain siitä, mitä siunaus tarkoittaa. Sitä, että Jumala on meidän kanssamme, meidän elämässämme. Yksi poika totesi: Niin ja heijastin voi antaa siunausta niin ettei jää auton alle.

Niin. Kyllä siinäkin on siunausta mukana, jos välttyy elämässä pahoilta onnettomuuksilta. Mutta aina ja kaikki ja kaikkialla eivät välty. Jatkuvastihan me saamme lehdistä lukea ja televisiosta nähdä ikävistä tapahtumista ja uutisista. Pari päivää sitten Helsingin sanomissa oli kuva raitiovaunusta, jonka kyljessä luki tämän siunausviikon mainoslause "Siunausta - sitä on liikkeellä". Ja tuo samainen raitiovaunu oli joutunut kolariin ja 7 ihmistä sairaalaan. Missä Jumalan siunaus silloin oli? Eikö Jumala siunannutkaan tuota matkaa?

On hienoa, jos voimme kokea Jumalan turvallista läsnäoloa arkisessa tavallisessa elämässä silloin kun kaikki on hyvin. Mutta vielä enemmän tarvitsemme tuota siunausta silloin, kun elämässä on vaikeaa, sairautta, kipua, surua, yksinäisyyttä. Silloin kun tuntuu, että ihmisten apu ja lohdutus ei riitä, on hyvä pyytää Jumalalta, että antaisi meidän luottaa ja kokea, että hän näkee ja tietää, että hän on lähellä ja että hän rakastaa.

Kun mietin näitä elämän vaikeita kokemuksia, muistin Raamatusta yhden kertomuksen, jossa kerrotaan kahdesta veljeksestä: Jaakobista ja Eesausta. Aikuisiksi tultuaan veljet olivat joutuneet riitaan juuri siunauksen takia ja Jaakob oli lähtenyt pakoon veljeään. Eeasau oli nimittäin uhannut tappaa hänet.

Jaakob asui pitkään poissa kotiseudultaan, mutta lopulta hänelle tuli niin suuri ikävä, että hän päätti lähteä takaisin. Hän toivoi, että voisi jollain tavalla sopia veljensä Eesaun kanssa. Jaakobin kotimatkalla tapahtui monenlaisia asioita. Erityisesti jäin miettimään kertomusta Jaakobin painista. Raamatussa kerrotaan kuinka yhtenä yönä eräs mies paini Jaakobin kanssa. He painivat ja painivat koko yön aina aamun sarastukseen asti. Vaikka tuo mies onnistuikin painin aikana satuttamaan Jaakobia, mies joutui tunnustamaan ettei päässyt voitolle. Ja niinpä hän pyysi Jaakobilta: Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee. Jaakob vastasi miehelle: En päästä sinua, ellet siunaa minua.

En päästä sinua, ellet siunaa minua. Niinpä mies sanoi: Sinä olet kamppaillut ihmisten ja Jumalan kanssa ja voittanut. Ja hän siunasi Jaakobin. Raamattu ei kerro mitä sanoja käytettiin, mutta voi olla että se oli meillekin tuttu siunaus: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua...

Tässä kertomuksessa on vihje siitä, mitä mekin voimme tehdä, kun elämässä on oikein vaikeaa. Silloin kun tuntuu vähän samalta kuin voi kuvitella tuossa painissa tuntuvan. Elämä on vaikeaa, enkä oikein pääse millään eroon siitä, mikä tekee kipeää. En pääse eroon siitä, mikä aiheuttaa surua sydämeen ja pisaroita silmiin. Silloin voi käyttää noita Jaakobin sanoja: En päästä sinua, ellet siunaa minua.

Sanat voi huokaista hiljaa mielessään tai huutaa kovalla äänellä: Siunaa minua! Jumala näkee ja tietää, hän kuulee huudot ja kuiskaukset. Hän on suurempi kuin voimme käsittää ja hän on meidän kanssamme voimmepa huomata ja tuntea hänen läsnäolonsta tai emme.

Siunausta - sitä saa kun pyytää. Niin Jaakobkin sai siunauksen kamppailtuaan koko yön. Pääsikö hän sitten sovintoon veljensä kanssa? Eesau oli tulossa Jaakobia, hänen perhettään ja palvelijoitaan vastaan neljänsadan miehen voimin. Jaakob pelkäsi kuolevansa taistelussa. Mutta pelko oli turha. Eesau juoksi Jaakobia vastaan ja halasi häntä, ja he itkivät yhdessä. Veljekset tekivät sovinnon.

Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala (+)Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.