Taivaanranta

Istut edelleen rannalla, jossa tuhannet ruokittiin. Aurinko on laskenut. Illan pimeys ja viileys ympäröi sinut. Tummat pilvet peittävät kuun. Nouset ja vähän haparoiden lähdet kulkemaan vaaleampana erottuvaa tietä pitkin. Kuvittele itsesi tuohon tilanteeseen, vaikka pelkäisit pimeää. Aurinkoisen ja lämpimän päivän jälkeen pimeys, yksinäisyys ja pelko tarttuvat sinuun. Mutta älä lamaannu. Tilanne ei ole toivoton.

Pimeyden halki kulkiessasi alat ajatella, millaista olisi olla sokea. Millaista olisi elää koko elämänsä pimeyden keskellä. Et halua jatkaa matkaa. Vetäydyt tien viereen suuren puun suojaan, istuudut nojaamaan puuhun ja suljet silmäsi. Nukahdat. Aamu sarastaa jo, kun heräät ja huomaat, ettet olekaan yksin. Joku istuu puun juurella. Hän pyytää sinulta rahaa, ostaakseen leipää itselleen. Hän kertoo olevansa sokea, istuvansa joka päivä puun juurella kerjäämässä. Hänellä ei ole muuta tapaa ansaita elatustaan. Mies tuntuu olevan toivoton. Hän on yksin, pimeässä. Ihmisten halveksima.

Tieltä alkaa kuulua ääniä. Ne lähestyvät. Puheensorinaa. Hiekanrahinaa. Lasten kirkkaita huudahduksia. Jalkojen töminää. Suuri väkijoukko on liikkeellä. Äänet voimistuvat. Kuulet kuinka ensimmäiset tulijat puhuvat Jeesuksesta. Hän on kansan keskellä. Silloin mies vierelläsi huutaa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua". Lähimmät kulkijat käskevät sokeaa miestä vaikenemaan. Mutta mies huutaa yhä kovempaa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" Kansanjoukko pysähtyy, tulee hiljaista. Jeesus sanoo: "Mitä haluat minun tekevän sinulle?" Sokea mies pyytää: "Herra, anna minulle näköni." Silloin kuulet Jeesuksen vastaavan: "Saat näkösi, uskosi on parantanut sinut." Kansanjoukko jatkaa matkaansa. Näkönsä saanut mies liittyy heihin. Pitkästä aikaa tai ensimmäistä kertaa hän ei ole yksin pimeässä.

Sinä jäät ajatuksiisi. Yksin, pimeässä, hylättynä, peloissasi. Ovathan ne sinullekin tuttuja tunteita. On ollut riitoja. Kovia sanoja. Kukaan ei ole asettunut puolellesi. Ympärilläsi olevat ihmiset eivät ole välittäneet sinusta, ystäväsi on hyljännyt sinut. Olet jäänyt yksin. Läheinen sairastuu vakavasti. Tulevaisuus on pimeän peitossa. Pelottaa. Joku läheinen on kuollut. Kukaan ei ole osannut lohduttaa. Sinua sattuu. Elämän vaikeina hetkinä epätoivo on vallannut mielen. Tuntuu kuin sydämessäkin olisi ihan pimeää. Tuntuu kuin Jumalakin olisi hyljännyt sinut.

Muistat Jeesuksen Getsemanessa. Ahdistuneena Jeesus rukoili Jumalaa. Isä, ota minulta pois tämä kärsimyksen malja. Tapahtukoon sinun tahtosi. Opetuslapset nukkuivat. Jeesus oli yksin, tuskissaan. Mutta pimeyden ja ahdistuksen keskelle ilmestyi enkeli vahvistamaan Häntä. Muistat toisen huudon: Jumalani, miksi hylkäsit minut. Jeesus ristillä. Pimeys oli laskeutunut maan päälle. Jeesus oli yksin, pimeässä, kaikkien hylkäämä. Jumalan hylkäämä. Mutta Hän sanoi kuitenkin: Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.

Pidät tiukasti kiinni mustasta yön helmestä ja huomaat, ettet ole yksin pimeydessä. Jeesus on kokenut saman, sokea kerjäläinen on kokenut saman. Sydämessä on pimeää. Elämässä on vaikeita hetkiä, kipeitä tuntoja. Jeesus auttoi kerjäläistä, enkeli vahvisti Jeesusta. Elämän ja yön pimeinä hetkinä odota kärsivällisesti aamua. Luota, että aamu sarastaa. Jumala on suurempi kuin ymmärrämme, toisenlainen kuin osaamme tajuta. Jumala on uskollinen. Hän on sinua lähellä pimeydessäkin. Hän kuulee huutosi ja huokauksesi.

Pidä tiukasti kiinni mustasta yön helmestä, uskalla ajatella: Gud för dig är altting klart, allt det dolda uppenbart. Mörkret är ej mörkt för Dig och i dunklet ser Du mig.
Sinulle Jumala on kaikki selkeää,
kaikki salattu on silminnähtävää.
Sinulle Jumala pimeys ei ole pimeää,
näet minutkin vaikka valo häviää.
(E Malmeström)

Jag andas ut min ensamhet. Jag andas in att jag är Din.
Jag andas ut min ensamhet. Jag andas in att jag är Din.
Annan pois yksinäisyyteni. Otan vastaan sen, että olen Sinun.