Päivänavauksiin

Rikka ja malka Luuk 6:41 - 42

Herra Rikka Roska ja Rouva Malka Hirsi istuivat vierekkäin bussissa ja juttelivat. Keskustelu sivusi niitä näitä, puhuttiin ilmoista, maailman tapahtumista, terveyskeskusajoista ja pätkätöistä. Jostakinhan sitä on puhuttava, kun istutaan bussissa vierekkäin ja ollaan naapuruksia.

Mutta kovin tahmeaa tuo juttelu oli, kunnes päästiin kummankin yhteiseen naapuriin, jota Herra Roskan kotona nimitettiin Lorviksi ja Rouva Malkan kotona Lärviksi. Tämä nuori herra Lorvi Lärvi oli nimittäin naapuriensa mielestä nimensä ansainnut. Milloin hän puhui niin rumasti, ettei kirosanojen joukosta tuntunut muita sanoja löytyvänkään ja milloin taas oleskeli pihalla nojaillen naapurien polkupyöriin tai autonkylkiin mitään tekemättömän näköisenä. Ja useimmiten teki kumpaakin lorvaili ja lärväili, eikä siitä ihmisestä mitään hyvää voisi sanoakaan. Näin loppumatka bussissa meni tosi rattoisasti, kun löydettiin tuo yhteinen puheenaihe ja Rikka Roska ja Malka Hirsi vuoronperään osasivat tarkkaan kuvata kuinka Lorvi Lärvin pitäisi elämänsä elää ollakseen kunnon kansalainen ja hyvä ihminen.

Seuraavana aamuna sattuivat Lorvi Lärvi ja Rikka Roska vierekkäin bussiin ja itse asiassa tapahtui aivan samoin kuin edellisenäkin päivänä, vain sillä erolla, että nyt puhuttiin pahaa Malka Hirrestä, kummankin yhteisestä naapurista, ja aivan selvästi tiedettiin, miten Malka Hirren pitäisi kakaransa kasvattaa ja pihaviidakkonsa puhdistaa.

Seuraavana aamuna sattuivat Lorvi Lärvi ja Malka Hirsi samaan bussiin vierekkäin ja lopunhan te jo arvaattekin. Puheenaiheeksi nousi ennen pitkää Herra Rikka Roska, joka naapuriensa mielestä oli niin likainen ja epäsiisti ihminen kuin olla vain vio, eikä siinä kaikki vaan muutenkin tuo henkilö oli aivan epätoivottu naapuriksi.

Vielä eräänä päivänä kaikki kolme istahtivat bussin takapenkille. Pitkään oli ihan hiljaista, kunnes keskustelu jotenkin lähti liikkeelle ruotsalaisista, venäläisistä ja virolaisista. Osaatte ehkä kuvitella, missä sävyssä naapureistamme puhuttiin.

Tuntuuko tutulta. Tässä salissa meillä on koossa aika monta rikkaroskaa, malkahirttä ja lorvilärviä. Hirvittävän helppoa onkin nähdä kaikki toisen ihmisen virheet ja viat ja vielä helpompaa haukkua häntä joko selän takana kuten kertomuksemme naapurit tai suoraankin sanomalla: "Oletpa tyhmä, tollo, ihan hullu, eihän tuollaisen kanssa voi olla välitunnilla." Tai jos toinen erehtyy olemaan innokas koululainen, on helppo sanoa että hän on hikipinko tai opettajan lellikki ja niin edelleen.

Yhtä varmasti kuin olet ollut joskus toisten haukuttavana, olet myös itse toisia haukkunut. Silloin ei tarvitse ajatella, mitä vikaa minussa on tai millä tavalla minä toimin väärin. Kaikki vika on muissa ja syyllinen löytyy aina jostain muualta kuin peilistä. Tähän asiaan Jeesuskin puuttui puheessaan, kun hän kysyi: Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi:"Annapa veli, kun otan roskan silmästäsi? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä."

Mitäpä jos tänään katselisimme itseämme peilistä ja miettisimme omia puheitamme ja tekemisiämme. Voisimme jättää toisten haukkumiset väliin ja täyttää päivän ystävällisyydellä ja hymyllä.

Jumalan siunaamaa koulupäivää teille kaikille.