Päivänavauksiin

Surullinen nainen seisoo temppelissä rukoilee äänettömästi Jumalaa. Mikä on hänen surunsa aihe? Hän ei ole saanut ainuttakaan lasta ja siitä häntä kiusataan jatkuvasti. Hän kärsii tilanteestaan niin, ettei enää voi syödäkään eikä hänen miehensä pysty häntä lohduttamaan vaikka kovasti yrittääkin kysymällä rakastavasti " Miksi itket, etkä syö? Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?" Ei miehen lohdutus ei riitä. Nainen on epätoivoinen.

Niinpä tuo nainen astuu Jumalan eteen ja vuodattaa sydämensä surun rukouksessaan hänelle. "Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi."

Temppelin oven pielessä seisoo Eeli, pappi, joka seuraa naisen rukousta. Hän ei kuule naisen ääntä, näkee vain huulten liikkuvan ja kasvojen vääristyvän itkuun. Eeli katselee naisen itkua ja elehtimistä ja luulee tämän olevan juovuksissa. Niinpä hän virkaansa hoitaen astuu naisen luo ja sanoo: "Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!" Mutta nainen vastaa: "Ei, herra, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen onneton nainen ja vuodatin sydämeni Jumalalle. Suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan." Silloin Eeli sanoo hänelle: "Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit." Nainen kiittää ja lähtee pois. Hän ei enää ole surullinen.

Jumala vastaa rukoukseen naisen pyytämällä tavalla. Tämä nainen, nimeltään Hanna, tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Hän antaa pojalleen nimen Samuel, joka tarkoittaa: "Herralta minä häntä pyysin." Kun Samuel on tarpeeksi vanha Hanna pitää lupauksensa. Hän vie lapsensa temppeliin ja antaa pappi Eelin kasvatettavaksi. Sitten he kumartuvat yhdessä rukoilemaan.

Ja nyt Hannan rukous on ilon ja kiitoksen täyttämä.
"Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Sinun avustasi minä iloitsen. Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan. "

Jumala vastasi Hannan rukoukseen tämän pyytämällä tavalla. Mutta vastaako Jumala meidän rukouksiimme niin kuin haluamme, jos me puolestamme lupaamme hänelle jotain? Eikö Jumala kuule rukouksiamme, jos ne jäävät toivomaamme vastausta vaille. Me ihmiset kysymme toistuvasti näitä kysymyksiä. Meidän ihmisten toiminta perustuu paljolti siihen, että pyrimme miellyttämään toisiamme, jos toinen tarjoaa meille karkkia, niin mekin tarjoamme hänelle, jos toinen kutsuu synttäreilleen niin mekin kutsumme, jos toinen auttaa meitä, niin mekin autamme. Tai jos toinen ei toimikaan niin kuin pyydämme, päättelemme ettei hän kuullut meitä tai välittänyt siitä mitä häneltä pyysimme. Tai voimme jopa päätellä, ettei toinen pidä meistä lainkaan.

Me ihmiset toimimme näin ja usein kuvittelemme että Jumala on samanlainen kuin me ihmiset. Mutta Jumala on toisenlainen. Jumala on suuri. Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa niihin riippumatta siitä lupaammeko me jotain hänelle tai olemmeko lupaamatta. Jumala vastaa rukouksiimme omalla tavallaan, omalla ajallaan, meidän parhaaksemme. Hanna voi selvästi ymmärtää että Samuelin syntymä oli Jumalan vastaus hänen rukoukseensa, mutta aina Jumalan vastaukset eivät ole niin selviä. Aina me emme ymmärrä oman elämämme tapahtumia vastauksiksi rukouksiimme. Silti Hannan tavoin meillä on syytä kiitokseen ja ylistykseen. Meillä on suuri Jumala, kaikkivaltias ja rakastava Jumala, joka on uskollinen. Hänelle voimme rukouksissamme ja lauluissa osoittaa kiitoksemme. Niin teemme nytkin laulamalla kiitosvirren Herraa hyvää kiittäkää.