Päivänavauksiin

Lahjoja Jeesus-lapselle Kristillisen koulun aamupiiri - vanha tarina uudelleen kerrottuna

Virsi 13 Nyt sytytämme kynttilän - ja kynttilän sytytykset...

Pieni poika Ben oli paimenen poika. Eräänä aamuna Benin isä tuli kotiin paimenesta ja kertoi ihmeellisiä asioita. Yöllä enkelit olivat ilmestyneet paimenessa olleille miehille ja kertoneet, että Betlehemissä oli syntynyt maailman vapahtaja. Isä kertoi kuinka he olivat menneet kiiruhtaen Betlehemiin ja löytäneet pienen vastasyntyneen lapsen tallista, kapaloituna eläinten seimeen, niin kuin enkeli oli ilmoittanut. Kun he näkivät lapsen he eivät hetkeäkään epäilleet etteikö kyseessä olisi ollut odotettu Messias. Lapsen vanhemmat kertoivat, että lapsen nimi on Jeesus – mikä tarkoittaa: Jumala pelastaa.

Ben kuunteli tarkkaavaisesti isänsä puhetta ja halusi heti lähteä myös katsomaan seimessä nukkuvaa Jeesus-lasta. Isä vähän esteli ensin, mutta Ben ei antanut periksi. Hän osasi ihan hyvin mennä Betlehemiin. Olihan hän ollut siellä torilla monta kertaa. Ben otti vesileilin mukaansa ja lähti reippaasti matkaan. Muulle perheelle kertomatta hän otti myös omasta kätköstään pienen nahkanyytin. Nahkaan käärittynä oli hänen aarteensa: kolme kuparirahaa, jotka hän oli kerran saanut neuvottuaan tietä keisarin sotilaille. Ben halusi antaa rahat lahjaksi pienelle Jeesus-lapselle.

Ben lähti juoksemaan tietä pitkin välittämättä siitä, että kuiva hiekka pöllysi ympärillä. Mutta äkkiä hänen matkantekonsa keskeytyi. Tien vieressä istui pieni tyttö ja itki. Tyttö oli niin surkean näköinen, että Ben ei malttanut jatkaa matkaansa, vaan jäi kysymään, mikä tytöllä oli hätänä. Ben yritti saada selvää nyyhkytyksen seasta tytön sanoista ”Äiti lähetti minut torille ostamaan vähän ruokaa, mutta nyt olen hukannut rahan jonka sitä varten sain… meillä ei ole enää rahaa… ja ruokakin on ihan lopussa…” Ben ajatteli omaa aamuaan, hän oli syönyt yllin kyllin ennen lähtöään ja ruokaa oli varmasti kotona silloinkin kun hän palaisi takaisin. Tuntui kuin nahkaan käärityt kuparikolikot olisivat polttaneet kättä. Sen enempää ajattelematta Ben aukaisi käärön ja ojensi tytölle yhden rahoista. ”Ole hyvä, osta tuolla mitä tarvitset. Ehkä siitä jää jotain huomiseksikin päiväksi.” Tyttö otti rahan hämmästyneenä vastaan, ja ennen kuin hän ehti edes kiitosta sanoa Ben oli jo juossut matkoihinsa.

Puolivälissä matkaa Ben istahti levähtämään ja otti esiin vesileilinsä ja joi. Samassa hän säikähti. Aivan hänen takaansa kuului kova yskähdys. Ben huomasi ettei ollutkaan yksin tuossa lepopaikassa vaan suuren kiven toiselta puolelta nousi seisomaan vanha mies, jolla oli repaleiset vaatteet ja joka oli pahoinpidellyn näköinen. ”Hui kuinka säikähdin – luulin olevani yksin” sanoi Ben miehelle. Mies katsoi Beniä hetken vaiti ja sanoi: ”Saisinko vähän vettä. Huuhtelisin sillä vähän haavojani. Minun pitää päästä jatkamaan matkaani” Ben antoi vesileilin. Mies puhdisti haavojaan ja kertoi: ”Tyttäreni on kovasti sairaana, lähdin hakemaan hänelle apua, mutta illan pimetessä rosvojoukko ryösti minut. Nyt minulla ei ole rahaa lääkärille.”

Ben ajatteli omia rahojaan. Jäisihän hänelle yksi kolikko vietäväksi Jeesus-lapselle, jos hän antaisi toisen tyttären lääkkeisiin. Niin hänen oli tehtävä. Nopeasti hän avasi nahkanyyttinsä ja ojensi kolikon miehelle. Miehelle tulivat kyyneleet silmiin, kun hän ymmärsi saavansa sittenkin apua tytölleen. Moneen kertaan kiittäen hän lähti jatkamaan matkaansa. Ja niin lähti Benkin. Hän pisti taas juoksuksi ja pian hän saapuikin Betlehemin laidalla olevan talon luo. Hän näki vanhan mummon istuvan talonsa ulkopuolella ja päätti tarkistaa, oliko menossa oikeaan suuntaan. Mutta kun hän pysähtyi vanhan naisen eteen hän huomasi, että tämä oli kietoutunut viittaansa ja silti hytisi kylmästä. Ennen kuin Ben ehti sanoa mitään, nainen alkoi valittaa hiljaa. Hän kertoi kuinka ei ollut jaksanut enää moneen päivään hankkia hiiliä eikä laittaa ruokaa. Ben katsoi vanhaa palelevaa naista ja lupasi järjestää apua. Hän juoksi naapuritaloon ja selitti asian, antoi naapurille viimeisen kolikkonsa, jotta tämä voisi hankkia hiiliä vanhalle naiselle, ja lähti sitten kiireesti jatkamaan matkaansa kohti tallia.

Mutta muutaman talon ohi kuljettuaan Benin askelet hidastuivat. Eihän hänellä ollut enää mitään vietävää Jeesus lapselle. Hän oli jakanut pois kaikki rahansa. Pää painuksissa hän saapui tallin ovelle. Hän halusi kurkistaa sisään, mutta ei rohjennut. Olisihan ollut ihan eri asia mennä sinne lahjojen kera kuin näin tyhjin käsin. Hän oli jo kääntymässä poispäin, kun kuuli tallin sisältä kutsun ”Tule sisään vain, olenkin odottanut sinua” Tallissa oli hämärää ja oli vaikea nähdä. Vähitellen Ben erotti aasin ja härän hahmot ja toisessa päässä tallia niiden seimen. Isä oli sanonut että lapsi nukkuisi seimessä. Varovasti Ben käveli kohti seimeä. Ja lähemmäs tultuaan huomasi, että siinä todellakin nukkui pieni lapsi kapaloissaan. Ben kumartui katsomaan lasta. Silloin hän huomasi, että lapsen valkoisen kapalon päällä hohti kolme kuparirahaa.

Virsi 27 Juhlimaan tulkaa

Kertomaani tarinaa ei löydy Raamatusta vaikka siinä Jeesus-lapsesta puhutaankin. Se on vain tarina, mutta monien muiden tarinoiden tavoin se sisältää tärkeän opetuksen.

Jumala rakastaa meitä ja antaa meille joka päivä hyviä lahjoja, iloa, rakkautta, ystävyyttä ja niin edelleen. Kaikista suurimman lahjan me kuitenkin häneltä saamme kun Jeesus syntyy maailmaan ihmiseksi ja tekee mahdolliseksi sen että saamme aina elää yhteydessä Jumalaan. Jumala rakastaa meitä niin paljon.

Mutta miten me voimme rakastaa Jumalaa, näkymätöntä henkeä, suurta ja taivaallista Isäämme. Miten me voimme rakastaa Jeesusta, joka eli kyllä kerran täällä, mutta ei enää kulje keskuudessamme.

Sen voimme tehdä niin kuin tuo tarinan Ben poika. Meillä ei varmaankaan ole keisarilta sotilailta saatuja kuparikolikoita ja muutenkin elämämme on toisenlaista kuin Benin. Mutta jos me katsomme niitä ihmisiä, joiden kanssa elämme, huomaamme varmasti monta tapaa auttaa, palvella ja ilahduttaa heitä. Jos me mietimme, mitä haluaisimme Jeesukselle antaa, sanoa tai tehdä, me voimme tehdä sen jollekin toiselle ihmiselle. Ja kun niin teemme, voimme uskoa todeksi sen, mitä Jeesus itse sanoi:

Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa, minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne, minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa… kaiken mitä te olette tehnet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni te olette tehneet minulle.

Minkä teet yhdelle niistä ihmisistä, joiden kanssa elät - sen teet Jeesukselle. Rakastat Jumalaa osoittamalla rakkautta lähimmäisellesi. Tee hyviä tekoja - anna hyviä lahjoja Jeesukselle tänäänkin.

Rukoilemme: Rakas taivaan Isä, kiitos siitä, että rakastat meitä suunnattomasti. Kiitos, että annoit Jeesuksen syntyä maailmaan meitä pelastamaan. Auta meitä näkemään, miten me voimme auttaa, palvella, ilahduttaa lähimmäisiämme. Auta meitä ymmärtämään, että sen minkä teemme toisille ihmisille, sen teemme sinulle. Kiitos että olet kanssamme ja kuulet rukouksemme. Aamen

Virsi 744 On jouluyö ensimmäinen