Päivänavauksiin

(kiitos Terhille)

Viha, kateus ja anteeksianto

Kymmenen nuorta miestä on pellolla töissä. He ovat maanviljelijöitä ja lammaspaimenia. He ovat juuri saaneet viljan kerätyksi lyhteiksi puimista varten ja pitävät lepotaukoa. Silloin pellolle juoksee heidän nuorempi veljensä. Katsokaa, eikö ole hieno. Hän pyörähtää iloisesti ympäri ja esittelee uusia vaatteitaan. Veljet eivät jaksa ilahtua. Poikahan on isän lellikki. Hänen ei tarvitse samalla tavalla raataa töissä kuin heidän, vaikka ikänsä puolesta ihan hyvin jo voisi olla mukana. Hän saa isältä aina kaikenlaista. Kateus valtaa veljien mielen.

Eikä tilanne yhtään helpotu, kun poika alkaa kertoa veljilleen unestaan. Minä näin unta. Me olimme kaikki pellolla ja teimme viljasta lyhteitä. Kun kaikkien lyhteet olivat valmiit minun viljalyhteeni nousi pystyy ja teidän lyhteenne kumarsivat minua. Veljissä herää viha. Yritätkö sanoa, että sinä olisit jotenkin parempi kuin me, meidänkö pitäisi kumartaa sinua. Ei ikinä.

Viha ja kateus myrkyttävät isoveljien mielen. Heistä tuntuu, että elämä olisi paljon mukavampaa, jos pikkuveljeä ei olisikaan. Mutta miten tuosta kiusankappaleesta voisi päästä eroon.

Kerran vihan vimmassa he päättävät tappaa veljensä ja heittää kaivoon keskellä syrjäisiä laidunmaita. Voimme kertoa isälle, että peto on syönyt hänet, he tuumivat. Mutta samalla he huomaavat kauppiaiden karavaanin, joka matkaa kohti etelää. Silloin yksi veljistä keksii: Eihän meille siitä ole hyötyä, että tapamme veljemme ja joudumme salaamaan sen. Myydään poika noille kauppiaille orjaksi, niin pääsemme hänestä lopullisesti eroon. Muista veljistä se on oivallinen idea ja he tekevät niin. Sitten he tahraavat veljensä uuden vaatteen verellä ja vievät sen isälleen kertoen, että peto on varmaankin syönyt hänen rakkaimman poikansa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. He eivät koskaan kerro isälleen totuutta, vaikka heitä kaduttaakin kun he näkevät isänsä surevan poikaansa aivan hirveästi.

Mutta kuinka käy nuoremman veljen? Monien vaiheiden jälkeen hän pääsee uuden kotimaansa hallitsijan suosioon ja ylenee korkea-arvoiseksi virkamieheksi. Hän ikävöi vanhempiaan ja kotiaan. Ja aivan yllättäen hänelle tarjoutuu tilaisuus tavata veljensä ja lopulta isänsäkin.

Veljet nimittäin tulevat tietämättään hänen puheilleen. Isä on lähettänyt heidät tähän naapurimaahan ostamaan ruokaa. Oma viljasato on kuivuuden takia jäänyt monena vuonna saamatta ja ruokaa on saatava muualta. Nyt nuoremmalla veljellä on todellinen tilaisuus kostoon. Hän tunnistaa veljensä, mutta veljet eivät tunne häntä. Kuinka voisivatkaan. Vuosia on kulunut eikä kukaan heistä voi kuvitellakaan että nuori orjaksi myyty poika voisi olla korkea virkamies vieraassa maassa. Mutta kostoa ei tule. Tämä nuorempi veli, Joosef -nimeltään, antaa veljilleen ruokaa ilmaiseksi ja pelastaa heidät nälkäkuolemalta. Veljet tekevät sovinnon ja isä saa jälleen tavata rakkaan poikansa.

Samalla kun kertomus näyttää mitä viha ja kateus voivat saada aikaan, se osoittaa, että anteeksiantamus on vieläkin suurempi voima. Kosto ei saa tehtyä tekemättömäksi eikä tuo menneitä vuosia takaisin. Anteeksiantaminen antaa mahdollisuuden uuteen alkuun ja yhteiseen iloon. Raamattu kehottaa meitä antamaan toisillemme anteeksi.

Samalla kun kertomus kuvaa ikäviä tapahtumia, se kertoo myös siitä, kuinka asiat voivat järjestyä ja kuinka elämässä voi nähdä Jumalan johdatuksen. Raamatun kertomukset ohjaavat meitä etsimään ja kyselemään Jumalan tarkoitusta omassa elämässämme ja luottamaan siihen.