Vanha yksinäinen paimen istuu nuotiolla. Vanha yksinäinen paimen istuu nuotiolla ja tuijottaa tuleen. Hän tietää. Hän tietää ja tuntee, että tämä on se yö. Tämä on se sama yö, joka kaikista vuosista huolimatta tulee aina samanlaisena, aina yhtä uutena ja yllättävänä, tämä kummallinen, ihana yö. Vanha yksinäinen paimen istuu ja odottaa.

Hänen ei tarvitse odottaa kovin pitkään. Hän kuulee kuinka hänen toverinsa istuutuvat hänen lähelleen. Hän kuulee kuinka viitat kahisevat, kun he kääriytyvät niihin pysyäkseen lämpiminä. Hän kuulee heidän hiljaiset rauhoittavat äänensä. Tutut ja turvalliset äänet, jotka auttavat unohtamaan ympärillä levittäytyvän pimeän ja pelottavan yön. Nuotion tuli on hiipumassa, lampaat liikahtelevat hiljaa. Ne ovat asettumassa yön lepoon. On kuin aika olisi pysähtynyt. Ja kuitenkin koko ajan tapahtuu huimaavia asioita. Nuotiolla näyttää istuvan yksinäinen paimen, mutta samalla heitä on siinä monta. Levossa olevat lampaat ovat liikkumattomina hämärässä, mutta samalla ne liikahtelevat vähän levottomasti.

Paimen paneutuu makuulle niin kuin on tehnyt joka vuosi tähän samaan aikaan. Samalla tavalla kuin aina ennenkin hän asettuu makaamaan selälleen ja tuijottaa avoimin silmin taivaalle. On aivan hiljaista, on aivan uskomattoman hiljaista. Käsittämättömän hiljaista. Hän tarkastelee kirkkaita tähtiä keskellä pimeyttä. Hän huomaa ihmettelevänsä, kuinka pimeällä taivaalla voi olla niin paljon valoa. Pimeyttä ja valoa. Ennen kuin hän ehtii ajatuksissaan loppuun yksi tähti alkaa kirkastua. Se kirkastuu kirkastumistaan ja tuntuu kuin se tulisi suoraan kohti. Pimeys katoaa. Hiljaisuus häviää.

Ilman täyttää mahtava laulu: Gloria in exelsis deo. Samassa hetkessä kaikki paimenet ovat aivan hereillä. Hämmästyneinä ja peloissaan he tuijottavat taivaalla loistavaa kirkkautta ja samalla haltioissaan kuuntelevat ihanaa laulua. Gloria in exelsis Deo.

Laulu lakkaa. Hohtavasta kirkkaudesta astuu näkyviin häikäisevä enkeli, Jumalan sanansaattaja ja sanoo: Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille. te löydätte lapsen joka makaa kapaloituna seimessä.

Ja samalla hetkellä enkelin ympäröi taivaallinen sotajoukko, joka laulaa kunniaa Jumalalle ja rauhaa ihmisille. Häikäisevä hohtava kirkkaus täynnä ihanaa laulua. Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Sitten kaikki on ohi, taivas pimenee, äänet vaimenevat, näky katoaa. Ilosanoma jää. Ilosanoma jää hiljaiseen pimeään kylmään maailmaan.

Paimen sanoo tovereilleen muutaman sanan. Samat sanat, jotka hän on sanonut niin monta kertaa. Nyt Betlehemiin, siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä Herra meille ilmoitti. Hän nousee ja hänen toverinsa seuraavat häntä. Tietään miettimättä, yhtään epäröimättä he kiiruhtavat kaupunkiin ja saapuvat pieneen talliin.

Ovensuusta heidän silmiensä eteen aukenee ihana näkymä. Pyhä näkymä. Hämärä talli hohtaa salaperäistä valoa. Pieni lapsi nukkuu seimessä. Äiti silittää lapsen poskea hellästi. Tallin eläimet katsovat lasta vaiti, kuin palvoen. Täynnä nöyrää ihmetystä paimenet kumartavat seimen oljilla nukkuvaa lasta. Maailman Vapahtajaa, Kristusta, Herraa.

Vanha yksinäinen paimen istuu nuotiolla. Vanha yksinäinen paimen istuu nuotiolla ja tuijottaa tuleen. Enää hänen ei tarvitse odottaa. Hän tietää. Hän tietää ja tuntee. Tämä on se yö. Tänä yönä tallissa, aasin ja härän hajussa, seimeen syntyy lapsi. Maailman Vapahtaja.

Taivas pimenee, äänet vaimenevat, näyt katoavat. Ilosanoma jää. Pieni lapsi, Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme.


Taivaanranta, Joulujuttu