Arkisto

Pitkäperjantain harmaat pilvet vaeltavat taivaalla autiomaan yllä. Kuivunut ruoho taipuu ikuisessa tuulessa. Yksinäinen vaeltaja polvistuu polun viereen. Eteenpäin kumartuneena hän muistuttaa tuulen taivuttamaan ruohoa. Jään kuuntelemaan hänen hiljaista rukoustaan.

Ihmisparka tutkiskelee itseään ja tekee tiliä elämästään. Hän ripittäytyy taivaan alla purkaen sydäntään.

Minä en rakasta sinua, Jumala. Jos rakastaisin, ajattelisin sinua lakkaamatta. Ja jokainen ajatukseni tekisi minut onnelliseksi. Minun täytyy tunnustaa, että ajattelen sinua vain harvoin. Teen niin korkeintaan kerran vuorokaudessa. Kun kuulen nimesi, sydämeni ei sykähdä onnesta. Rukoileminen on työlästä ja rasittavaa. Sen sijaan innostun kaikesta uudesta, tässä ajassa.

Ei. Minä en rakasta sinua yli kaiken.

Enkä minä rakasta lähimmäistänikään.Jos rakastaisin, eläisin hänelle. Jos hänelle tapahtuisi jotain hyvää, ilahtuisin siitä yhtä paljon, kuin jos se tapahtuisi minulle. Mutta ei ole niin. En välitä edes parhaan ystäväni kärsimyksestä.

Ei. Minä en rakasta lähimmäistäni.

Eikä minulla ole lainkaan uskoa. Jos uskoisin sinuun, Jumala, jos ajattelisin, että vain yksi on tarpeen, silloin eläisin aivan toisenlaista elämää. Uskoni on sanoja, joita en usko itsekään.

Minut täyttää ylpeys, ahneus ja itsekkyys. Sellainen minä todella olen. Se on ihan selvää. En edes halua ajatella sitä.

Ei. Minä en osaa rakastaa edes itseäni.

Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä. Herra Jeesus Kristus...

Kuuntelen ruohon lailla kumartuneen ihmisen puhetta. Autiomaan tuuli kasvoillani. Harmaat pilvet taivaalla, autius sydämessä. Polvistun hänen viereensä. Tunnustan syntini. Olen kuolemansairas. Kotiinpalaava vaeltaja. Puhdista minut. Paranna minut. Kutsu minut luoksesi. Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Herra Jeesus Kristus... En tiedä mitä ajatella ja uskoa. Rukoilen vain. Herra Jeesus Kristus...

....... Polvistun alttarille. Katson ristiinnaulittua Kristusta. Kuulen sanat: Sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu. Sanat ovat punaiset kuin veri, lämpimät kuin rakkaus, vahvat kuin usko. Nautin leivän ja viinin. Minun puolestani annetun ja vuodatetun Kristuksen ruumiin ja veren. Saan anteeksi. Jään Herran rauhaan.



ajatuksia Martin Lönnebon Homiletik -kirjasta