Taivaanranta, Arkisto

Jonain aamuna kaikki tuntuu toisenlaiselta:

Nyt voit tarttua valkoiseen helmeen, yhtä valkoiseen kuin ilo…

Olet niin lähellä aarretta, että voit jo melkein koskea sitä. Aarretta kutsutaan Jumalan valtakunnaksi tai Taivaaksi…

Taivas on näkymätön, niin kuin sielu ja Jumala ja enkelit, mutta sen voi tuntea olevan lähellä…

Kun Taivas on lähellä, ihmisen täyttää suuri ilo… Kaikki suru, kaikki kyyneleet ovat poissa… Sydämessä ei ole enää koskaan pimeää…

Pääsiäisaamuna Kristus on noussut ylös, hän elää ja johdattaa meidät aarteen luo…

Aarteella on monta nimeä, jotka ilahduttavat toisiaan ihanuudellaan. Aarretta voi kutsua vaikka Taivasmaaksi.

Kun taivas yhdistyy maahan, maasta tulee kuin uusi ja loistavan kaunis…

Niin on ihmistenkin laita… Kun Jumalan valtakunta on sydämessä, siitä loistaa hyvyys ja onni…

Kun voi tuntea Jumalan läsnäolon, paistaa sydämessä aurinko… Rakkautta ja viisautta ja voimaa virtaa sinuun… Tunnet kuinka kaikki kyyneleesi ovat poispyyhityt…Ilo tuntuu sydänalassa… Tällä paikalla ei ole surua eikä kuolemaa, ei väkivaltaa ei yksinäisyyttä.

Jumala on luvannut olla kanssamme joka päivä… ja vaikkei meistä aina tunnukaan siltä … HÄN ON.

Missä Jumala on, siellä olet kotona. Olet löytänyt aarteen taivaassa ja maan päällä.

Voit rukoilla:
Tässä haluan olla, tähän jään.
Sinun kasvojesi valossa minulla on rauha.

ajatukset Ängeln -kirjasta