Arkisto

Anna pois rauhattomuus, ota vastaan kaiken peittävä rakkaus, lue sitten hitaasti: Kaiken peittävä rakkaus on punaista, sinistä, ruskeaa, vihreää ja läpikuultavaa.

Minä olen kaikkien muiden tavoin antanut rakkauden värin olla loistavan punainen kuin veri ja sydän. Mutta elämää kuvaavassa kudoksessa rakkauden väri voi olla jotain rohkeaa ja odottamatonta. Sydämelliseen punaiseen liittyy välittömästi neljä lankaa: kaunis vedensininen, syvä mullan ruskea, kasvien kirkas vihreä ja väreilevän ilman läpikuultava valkoinen. Nämä neljä väriä ovat Kaiken peittävän rakkauden merkkejä, hienointa mitä maailmankaikkeudessa löytyy Jumalan itsensä lisäksi. Jumalan rakkaus ei rajoitu vain kaksijalkaisiin, puhuviin ja rukoileviin. Se virtaa kuin auringonvalo yli koko maan monijalkaisille olennoille, lähes mykille, ryömiville, uiville, lentäville ja vain kasvaville, sekä koko elämän peruselementteihin, jotka suojaavat, vaatettavat, ruokkivat ja ravitsevat kaikki.

Kristillinen uskomme on luomisuskoa, joka sisältää ihmeellisen ristiriidan: Jumala on luomisessa - ja Jumala ei ole luomisessa. Ristiriita on ihmeellinen siksi, että se syvimmältään on vain näennäinen. Jumalaa ei voi koskaan samastaa mihinkään luotuun, sillä se on epäjumalanpalvontaa. Jumala on aina enemmän. Jumalaa ei voi koskaan erottaa luodusta, sillä se on epäuskoa. Se on Jumalan rajoittamista. Jumalahan on kaikkialla läsnäoleva. Maan ja maailmankaikkeuden yllä lepää pyhyyden tuoksu, sillä Jumala ei ole koskaan kaukana poissa. Pyhyydessä ristiriita ratkeaa. Minne kuljetkin on Jumala jo siellä, mitä teetkin on Jumala silmiesi edessä.

Niin yksinkertaista se on. Se, ettei näe Jumalaa hänen töissään, on yksi ateismin muoto. Tässä käytännöllisessä epäuskossa olemme me nykyajan ihmiset menneet kovin pitkälle. Tietysti usko ja teot kuuluvat yhteen. Teot huutavat sanoja kuuluvammin.

Kristillinen usko, joka ylistää Luojaa sunnuntaina mutta häpäisee hänen töitään maanantaina, on tuhon oma. Suurimmat sanat ovat Vastuu ja Arvostus tai Hellyys ja Kunnioitus. Nämä kaksi seuraavat meitä vuorovaikutuksessamme kaikkien olentojen kanssa maan päällä. Sikäli kuin tiedämme kokonaisvastuu on ainutlaatuinen inhimillinen tehtävä. Sitä taakkaa ei eläin- ja kasviystäviemme tarvitse kantaa. Me ihmiset kannamme vastuun niiden puolesta.

Tehtävämme ei ole helppo, sillä elämme toisistamme. Kuitenkin sydämessämme elää unelma paratiisista, jossa Jumalan rauha vallitsee, jossa susi ja lammas lepäävät vierekkäin. Jumalanmies Iisak Syyrialainen huudahtaa: "Millainen on myötätuntoa täynnä oleva sydän? Se on sydän, joka sykkii koko luomakunnalle, linnuille, kaikille eläimille, henkiolennoille ja kaikille olennoille joita on…"

Kehotan sinua hartaasti joka päivä rukoilemaan kaiken peittävää rakkautta: Tee minusta äärettömän laupeutesi välikappale. Täytä minut sellaisella myötätunnolla, että en pidä mitään liian vähäisenä. Tee minusta elämän parantaja ja hoitaja. Anna tuulten tanssia puhtaiden vetten yllä. Anna maan laulaa vihreää lauluaan. Anna eläinten leikkiä ja löytää lepopaikkansa. Anna ihmisen viljellä ja saavuttaa kypsyytensä.

Martin Lönnebon ajatukset Väven - kirjasta

Site Meter