Själen, Arkisto

Sinä olet lapsi, jolla on punainen Rakkauden helmi

Kuvittele mielessäsi itsesi lapseksi istumassa iloiten kukkivan Elämänpuun oksalla. Sydämestäsi tiedät, ettei ole mitään tärkeämpää kuin rakkaus. Maallinen hyvyys on elämämme. Mutta se on epävarmaa. Ota pyhänä kokeena usko Jumalan olemassa oloon. Ja se, että maailmankaikkeus ei ole vain kylmä sattuma, vaan sillä on sydän, jota kutsumme Jumalalliseksi rakkaudeksi. Voi olla, että tämä on käsittämätöntä, mutta kokeile ajatusta. Tee se tosissasi…

Tunne
Sydämen sisin unelma: olla täysin tunnettu ja silti rakastettu.Tämä on myös kristillisen uskon rohkein ajatus. On vaikeaa uskoa tähän, mutta elä sen toivossa. Yritä antaa tilaa tunteelle, että sinutkin nähdään ja sinua rakastetaan. Älä pelkää!

Toiminta
Yritä toimia suhteessa lähimmäiseesi niin, että hän voi kokea sinun toimivan sydämestäsi. Ja että niin on. Lähimmäisesi ei ole enää asia vaan henkilö. Aavistat että tärkeintä ihmisen elämässä ovat aidot, hyvät suhteet.

Mietiskely
Tartu ensimmäiseen punaiseen helmeen Rukoushelmissä ja sano:
Sinä olet minun ja minä olen Sinun,
Sinun rakkautesi on ikuinen.

Vanha legenda kertoo suuren totuuden: Kun ihmiset aikojen alussa söivät Elämänpuusta Eedenin puutarhassa, niin puu lakastui ja kuoli.Ihmiset ottivat rungon käyttöönsä. Siitä tehtiin monenlaista. Kunniakkain paikka oli palkkina Jerusalemissa kuningas Salomon temppelissä. Mutta temppeli tuhottiin ja palkkia ei tarvittu. Lopulta se käytettiin Kidronin puron siltaan, jota pitkin pääsi Jerusalemista Getsemanen puutarhaan.

Kun Jeesus piti ristiinnaulita, ei sotilailla ollut tarvikkeita ristinpuuhun. He ottivat vanhan palkin sillasta. Puu oli surullinen. Se ajatteli: Olen Elämänpuu, nyt minusta tulee Kuolemanpuu. Mutta kun Vapahtajan pyhä veri valui ristinpuulle, se värisi taas elämästä. Kristus, siunattu, paransi Elämän puun. Vihreät lehdet ja versot alkoivat kasvaa.

Siitä asti risti on ollut Elämänpuu. Se havisee meille kauneinta laulua Armosta. "Tien kaikkein raskaimman Jeesus, on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden, hän kulki kuolemaan…" Pyhässä ehtoollisessa saamme syödä Elämänpuun hedelmiä.

Istut ja mietit: Ehkä? Ehkä minun pitäisi uskaltautua taas ehtoolliselle? Ajattelet, että se on rakkauden ateria kukkivan Elämänpuun alla. Saan siellä kokea Rakkauden, joka on minun rakkauttani suurempi. Saan kokea yhteyttä juuriini, jotka ovat kaukana menneisyydessä ja latvukseen, joka kurottautuu kohti tulevaisuutta ja ikuisuutta…

mietiskely Själen - kirjasta