Kirjat

Anna pois rauhattomuus, ota vastaan uskollisuus, lue sitten hitaasti

JUMALANI, JUMALANI, MIKSI HYLKÄSIT MINUT

Elämän kudokseen kuuluu myös pimeyttä, tuskaa ja kuolemaa, mustaakin mustempaa lankaa. Musta kuin onnettomuus, kärsimys ja kuolema. Laita elämäsi kudokseen syvin yksinäisyytesi, epäonnistumisesi, syvin tragediasi, kaikki, minkä ajattelu tekee kipeää. Kudo tosissasi ja aidosti. Mutta älä kauhistu, älä pelkää.

Ymmärrän, että tämä tulee aivan odottamatta. Mutta älä pelkää. Kokoa itsesi ja lue harkiten. Minulla on jotain tärkeää sanottavaa sinulle. Älä pelkää, sinulla on monia esirukoilijoita kanssasi pimeydessä. Jeesus, joka on esikuvamme, sai fyysisesti kärsiä kamalasti, mutta hän ei valittanut ennen kuin koki, että Jumala oli hylännyt hänet. Silloin hän kuusi kovaa pimeässä yössä. Voi, on niin monia, jotka voivat vieläkin kuulla tuon huudon. Mutta älä pelkää. Pimein portti vei kirkkaimpaan valoon.

Uskallan uskoa, että tämä on käsittämätön tie, mutta silti Pyhä tie, joka näkyy tavallisten ihmisten tavallisessa elämässä. Lukemattomat ihmiset ovat todistaneet valosta pimeyden jälkeen. On suuri lohtu, jos ihminen voi saada voimaa ja löytää tarkoituksen uskosta. On suuri lohtu, jos voi uskoa, että on merkityksellistä taistella merkityksettömyyden pimeydessä, tunti tunnilta. Tämä ei ole vaatimus, sillä se olisi epäinhimillistä, tämä on vain viimeinen toivo. Aikanamme, joka kulkee mykkänä Jumalan poissaolon pimeydessä, on tämä hengellinen toivo ainoa valonsäteemme. Ole rohkea. Pimeys enteilee valoa.

Jotkut ovat kokeneet, että yön pimeydessä "minä" on ei-mitään ja Jumala on kaikki. Pimeydessä Jumala on lähempänä meitä kuin koskaan. Mutta hänen taivaallinen valonsa sokaisee silmämme, niin että se näyttää meistä pimeydeltä. Jumala, joka tulee, ei ole ajatustemme tai tunteidemme Jumala, vaan oikea Jumala, joka on kaiken järjen ja ymmärryksen ulkopuolella, kaikkeuden Salaisuus, Toiseus.

Armo on ihmissydämelle vierasta. Niin kuin ei kärsimystäkään ei armoakaan voi mitata. Jumalan armo on vieläpä jotain, mikä käy yli järjen ja ymmärryksen. Jumala on enemmän kuin ihminen. Jumala on aina enemmän. Sille et voi mitään vaikka haluaisitkin. Ainoa Jumala ei sovi ihmisten mittoihin, tämän myös mestarimme Jeesus sai kokea ristillä. Jumala voi olla yhtä pimeä kuin aurinko sokealle.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23: 4

Älä pelkää myöntyä olemattomuuteesi. Kun elämäsi käy loppuun, voit sanoa: Kiitos hyvä Jumala, että uskalsin! Nyt minun ei tarvitse enää olla peloissani. Enhän voi tulla pienemmäksi kuin ei-mitään. Nyt on vain yksi suunta, johon voi kulkea: kaikkeus. Tällä Paratiisiin johtavalla armon polulla armon lapset leikkivät jo ennen sarastusta. Polku johtaa avoimeen horisonttiin. Sinussa oleva syvyys on sidottu salatusti Syvyyteen, muuttumattomasti jumalalliseen ja kaiken käsittävään Armon mereen. Älä pelkää. Kun hukut, menetät vain sen mikä on näennäistä, et itseäsi. Kun nouset taas pintaan voit uida toiselle rannalle kirkkaimpaan valoon, tilaan, kirkkauteen ja Jumalan yhteyteen. Uit Luottamuksen ja jättäytymisen käsivarsilla. Pian tunnet pohjan jalkojesi alla, pian astut kasteiselle ruoholle ja tunnet Paratiisin tuoksut, näet mitä mikään silmä ei ole nähnyt, sillä sinullakin on paratiisin portin avain.

Kun nyt olen kirjoittanut nämä suuret sanat - niin epäröin. Pysähdyn. Ja vaikenen. Tunnen läsnäolosi, lukijani. Seisot tässä pimeydessä. Haparoit pimeän portin kahvaa. Ja kuiskaat epävarmasti, lähes kauhuissasi: "Kuinka kauan minun täytyy seisoa tässä?" Ja ehkä sitten rohkaiset mielesi. Viha ryöpsähtää esiin. Kysyt: "Onkohan tästä kaikesta mitään hyötyä?" Ja mitä tarkoitat kuvillasi? Anteeksi, mutta minusta monet niistä ovat täysin käsittämättömiä. Nehän ovat niin kovin kaukana todellisuudestani. Ja tavallisista tunteistani. Viikossani on aivan tarpeeksi pimeyttä. Olen niin täynnä kaikkea täytymistä ja kaikkea kärsimystä, jota näkee ja kuulee töissä ja TVssä ja sanomalehdissä, puhumattakaan sairauksista omassa ruumiissani.

Kiitos rehellisyydestäsi. Et tarvitse enää lisää taakkoja. Uskonnolliset asiantuntijat saisivat harjoitella kantamaan toisten taakkoja, eivätkä lisätä niitä. Ehkä sinäkin, tavallinen ihminen voit ajatella: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsi minut? Joskus ehkä tekisi mieli antaa periksi. Usein elämä on raskasta. Tuskin koskaan voit ymmärtää Jumalaa.

Mutta ajattele, jos voisit uskoa, että Jumala voi olla sinua lähellä jopa pimeydessä, väsymyksessä, tympääntymisessä, masennuksessa, epäilyksessä, kärsimyksessä, yksinäisyydessä, vanhenemisessa, loppumisessa, kuolemassa? Se muuttaisi käsitystäsi uskosta. Sinä päivänä, jona tunnet viimeisen hetkesi lähestyvän, on suuri lohtu voida ajatella: Kuolema on musta portti. Usko on ovenkahva. Risti on avain.

Olkoot koettelemuksesi niin lempeitä kuin mahdollista. Suotakoon sinulle voimaa kestää.

Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh. 14: 27

Martin Lönnebon ajatukset Väven kirjasta