Arkisto

Tie kiemurtelee maisemassa. On paahtavan kuuma päivä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kuiva maa pölyää tielläkulkijoiden ympärillä. Monet ovat liikkeellä.

Tien vieressä puun varjossa, pimeässä yksinäisyydessään istuu ihminen. Useimmat kulkevat ohi kuin häntä ei olisikaan. Toiset kiertävät kaukaa tien toista laitaa. Harva hiljentää vauhtiaan, harvempi pysähtyy, joku auttaa.

Yhtäkkiä ilmaa leikkaa huuto. "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!" Lähimmät kulkijat eivät halua kuulla huutoa. Mutta ihminen huutaa yhä uudestaan "Daavidin poika, armahda minua!" Yksinäisen ihmisen huuto pimeässä. Armahda minua!

Jeesus pysähtyy. Kansanjoukko pysähtyy. Tulee hiljaista. Hiljaisuuden keskellä Jeesus sanoo: "Kutsukaa hänet tänne". Ihmiset sanovat ihmiselle: "Älä pelkää. Hän kutsuu sinua." Jeesus katsoo luokseen tullutta ihmistä: "Mitä haluat minun tekevän sinulle?"

Mikä kysymys! "Mitä haluat minun tekevän sinulle?" ja mikä vastaus! "Opettaja, anna minulle näköni." Ihminen vastaa yksinkertaisesti: "Anna minulle näköni." Jeesus sanoo: "Uskosi on pelastanut sinut". Pimeys häviää. Ihminen lähtee seuraamaan Jeesusta. Ihminen liittyy toisten ihmisten joukkoon.

"Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju."

Hänessä meillä on valo ja elämä.