Arkisto

Anna pois rauhattomuus, ota vastaan nöyryys, lue sitten hitaasti

"Minä saan riemuita sinun siipiesi suojassa."

Kirkkoa voisi kuvata pyhänä arkkuna, joka pitää sisällään jumalalliset mysteerit. Sellaista arkkua kohdellaan rakkaudella ja kunnioittaen. Ole uskollinen, rukoile kirkkosi puolesta, etsiydy kohti syvyyttä. Mysteeri on rajaton, täyteydessään läsnä paikallisessa epätäydellisessä kirkossakin. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kirkko on hyvä, kun se muistuttaa pyhää arkkua, mutta kirkko on paras, jos se muistuttaa naarasmetsoa, silloin se muistuttaa meitä Jumalasta, joka armahtaa lapsiaan.

"Minä saan riemuita sinun siipiesi suojassa" muistuttaa, että jopa tietämättömyyden pimeydessäkin voi olla jotain juhlittavaa. Mysteeri, ikuinen tuntematon, on portti jumalalliseen iloon. Linnunpoikanen siipien alla ei näe mitään. Siellähän on pimeää. Mutta poikanen tuntee emonsa lämmön ja on turvassa. Ei tarvitse nähdä, koska emo näkee. Tämä on jumalasuhteemme jumalallinen puoli. Ei meidän tarvitse ymmärtää Jumalaa voidaksemme riemuita hänen siipiensä suojassa. Emme me iloitse uskostamme. Iloitsemme Jumalasta.

Usko on ryömimistä ikuisten siipien suojaan. Siellä me lepäämme, niin kuin kaikki tähtimaailmat, kaikki luodut, kaikki uskonnot ja ideologiat ja kaikki aikakaudet. Mikä on mennyt, mitä on ja mitä on tuleva, kaikki kätkeytyy tähän valoisaan pimeyteen. Usko on antaa Jumalan siipien peittää kaikki epäilysi ja syyllisyytesi, onnesi ja epäonnesi, tunteesi ja ajatuksesi, haaveesi ja tahtosi, kaiken, mitä elämä on antanut sinulle lähimmäisissäsi ja tehtävissäsi. Usko on kätkeytymistä Jumalan mysteeriin. Usko on jäämistä Jumalan vahvojen armonsiipien valoisaan, lämpimään suojaan.

Jumala, Sinulle on kaikki selkeää,
kaikki salattu on silminnähtävää.
Sinulle Jumala pimeys ei ole pimeää,
näet minutkin vaikka valo häviää.
(E Malmeström)

Tässä pimeydessä kelpaa vaeltaa rohkeasti, tosi nöyränä, hetkestä toiseen. Oikeaa nöyryyttä on ottaa rauhassa ja avoimena oma paikka elämässä, ainutlaatuinen paikka, jota kukaan muu ei voi ottaa ja jossa voi lähestyä olemassaolon tarkoitusta. Maailma on täynnä kovien haukansiipien nopeita iskuja. Omassa elämässään ihmisen tulee olla suojaavina siipinä toisille ihmisille ja eläimille, kaikelle luodulle. Eikä jättää ketään laupeutesi ulkopuolelle. Elää nöyryydessä. Esikuvana tässä on itse Kristus, nöyryyden mestari. Ei nöyryyttä tarvitse pelätä. Se on vastakohta itsensä vähättelylle. Niitä ei voi rinnastaa.

ajatukset Väven -kirjasta