Arkisto

Ps 91: 1 - 4, 11 - 12
"Minä saan riemuita sinun siipiesi suojassa".

Siipien suojassa on pimeää. Mutta poikanen tuntee emonsa lämmön ja on turvassa.
Ei tarvitse nähdä, koska emo näkee. Tämä kuvaa Jumala-suhdettamme sisältäpäin.
Meidän ei tarvitse ymmärtää Jumalaa voidaksemme riemuita hänen siipiensä suojassa.
Emme me iloitse uskostamme. Iloitsemme Jumalasta.

Eräässä tekstissä baltimorelaisessa kirkossa 1600-luvulta sanotaan:
"Vaella rauhallisesti kiireessä ja melussa - muista millainen rauha vallitsee hiljaisuudessa.
Olet maailmankaikkeuden lapsi. Niin kuin tähdillä ja puilla sinullakin on oikeus olla täällä.
Jää Jumalan rauhaan, mitä sitten uskotkaan hänen olemassaolostaan."

Usko on ryömimistä ikuisten siipien suojaan.
Siellä me lepäämme, niin kuin kaikki muukin.
Mikä on mennyt, mitä on ja mitä on tuleva, kaikki kätkeytyy tähän valoisaan pimeyteen.

Usko on antaa Jumalan siipien peittää kaikki epäilysi ja syyllisyytesi,
onnesi ja epäonnesi, tunteesi ja ajatuksesi, haaveesi ja tahtosi, kaiken,
mitä elämä on sinulle antanut. Usko on kätkeytymistä Jumalan mysteeriin.
Usko on jäämistä Jumalan vahvojen luomis- ja armonsiipien valoisaan, lämpimään suojaan.

Sinulle Jumala on kaikki selkeää,
kaikki salattu on silminnähtävää.
Sinulle Jumala pimeys ei ole pimeää,
näet minutkin vaikka valo häviää.
(E Malmeström)
Väven -kirjasta