Arkisto

Kuvittele itsesi lapseksi kulkemassa niityn halki kulkevaa polkua. Polku vie kirkastusvuorelle. Sinulla on painava säkki selässäsi. Matka on pitkä ja mäki korkea. Lapsi on väsynyt sielusi. Taakkasi painaa, niin, se painaa aivan liikaa. Huolesi ja rauhattomuutesi on säkissä, jota lapsi kantaa. Haluaisit mielelläsi päästä niistä eroon. Mutta miten? Et usko helppoihin ratkaisuihin. Siinä teet oikein. Mutta usko ihmeisiin.

Tunnetta, jota sinun tulee jäljittää, kutsuttiin ennen aikaan "pyhäksi huolettomuudeksi". Se on ihana vapauttava tunne. Jos jätät omista asioistasi huolehtimisen Jumalalle, saat aikaa ja voimia välittää ihmisistä, eläimistä ja kaikesta luonnosta.

Saat harjoitella sitä, missä ehkä olet huono:
Tasapainoa toiminnan ja levon välillä.
Luottavaisuuteen jättäytymistä.
Kantamasi säkin tyhjentämistä.
Sen oivaltamista, että on tärkeämpää "olla" kuin "tehdä" tai "omistaa".
Itsesi tuntemista kannetuksi.
Toiminnan suuntaamista todelliseen tarpeeseen.

Pysähdyt polullasi ja sanot:
Jumala, anna minulle mielenrauha.

Kuulet Kristuksen sanovan: "Älä murehdi mistään." Mutta sinulla on murheita. Tuntuu kuin kantaisit säkkiä, joka on täynnä huolia. Kuinka painava se onkaan! Silloin Kristus sanoo sinulle "Tule minun luokseni, sinä, jolla on raskas taakka. Minä kannan sen."

Teet niin kuin Kristus sanoo. Tulet hänen luokseen. Jätät raskaan taakkasi hänelle.

Kun tyhjennät säkkiäsi, sinua hävettää. Olit ihan varma, että siinä olisi ollut paljon enemmän.

Olet ollut kyllin tyhmä ja retuuttanut mukanasi ihan tarpeetonta. Sitä mikä on mennyt. Ja sitä mitä luulit tulevaksi. Mutta sitä, mikä on mennyt, ei enää ole. Ja mitä tulee, sitä ei ole vielä.

Pysähdy hetkeksi pyhään hiljaisuuteen Armon meren rannalle.

-----------
"Kun Jeesus oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä."

------------
Martin Lönnebon ajatuksia Själen -kirjassa