Arkisto

Iloitse ja ihmettele, kiitä siitä, että olet persoona, et esine, olet "sinä" et "se". Ja ajattele muista ihmisistä samoin. Iloitse sielustasi, vaikka se olisi kuinka vaikeasti haavoittunut. Tunne hellyyttä haurasta ruumista kohtaan, joka on tuomittu kuolemaan. Ihminen janoaa rakkautta ja on tuomittu sydänsuruihin, etsii tietoa ja on tuomittu unohdukseen ja vanhuudenhöperyyteen, rakentaa monumentteja ja löytää itsensä rauniorakentajana ja haudanhoitajana. Mitä muuta voisimme kuin olla armahtavaisia toisiamme kohtaan.

Ota yllesi maailmankaikkeuden tähtitaivaan viitta, jollainen on ommeltu mikroskooppiseen ihmiskokoon. Voit tehdä niin, sillä me ihmiset olemme ulkoisen aineellisen maailmankaikkeuden perillisiä; olemme luotuja tähtien aineista ja elämme kosmoksen lakien mukaan. Olemme myös hengellisinä olentoina tyttäriä ja poikia hengen maailmankaikkeudessa, mitä Isä Meidän -rukouksessa kutsutaan Taivaaksi, ja meidän tulee koko sydämestämme yrittää seurata Taivaallista tahtoa.

Maailmankaikkeuteen kuuluminen tarkoittaa, että me pyrimme yhä enemmän korvaamaan sanat "minä", "minun tahtoni", "minun omaisuuteni", sanoilla "me" ja "kaikkien". Pukeutuneena tähtitaivaan viittaan voimme tehdä tärkeintä työtämme ihmisinä, nimittäin olla esirukoilijoita ja palvelijoita. Se on ihmisen tehtävä. Me voimme Taivasta katsellen pitää maan päällä elävien puheita ja maan päällä eläville välittää Taivaan viisautta ja lohdutusta. Ihmisen osaan sopii toimia välittäjänä, sillä on kuuluu kumpaankin maailmaan.

Jos näin koet, on äärimmäinen yksinäisyys mahdotonta, samoin vastuuttomuus jotakin tai jotakuta kohtaan, sillä sinä olet minä ja minä olen sinä. Kaikessa tässä Jumala on läsnä. Nyt emme ymmärrä kaikkea, mutta kerran aineen verhot riisutaan ja aine kumartaa hengelle, aika ikuisuudelle. Ajatuksissasi voit joka aamu ottaa päällesi maan lapsen viitan ja illalla nukahtaa tähtitaivaan täkin alle. Kristus sanoo: Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.

ajatukset Väven -kirjasta