Arkisto

Usko asuu sydämen lisäksi käsissä. Usko ilmenee käsien kautta. Se on armoa. Kaunis sana tälle on "kutsumusajattelu". On hienoa huomata kuinka Martti Lutheria koskettaa puhua arkipäivän kutsumuksesta ja rajattomasta Armosta. Nämä kaksi Jumalan palvelijatarta ovat kaksosia. Nämä kaksi ovat olleet lahja Pohjolan kansoille ja kirkoille.

Dietrich Boenhoffer kokoaa kristillisen elämän puhtaasti ja selkeästi sanoihin "rukoilla ja tehdä hyvää ihmisten keskellä".

Taivaallista elämää maan päällä voi elää tässä ja nyt, läheisyydessä. Jumalanpalveluksesi on silloin päivän mittaan tehtäviä töitä. Herätyskellon pirinä on kirkonkellon kirkas kumahdus. Sinä olet pappi käytännön tilanteissa lähimmäisillesi jokapäiväisessä ympäristössäsi, temppelissä, missä kasvat ja lakastut. Mutta älä unohda itseäsi. Sinä olet alttari. Sinä olet itse lähin lähimmäisesi. Rakastaa itseään on pyhimyksen tehtävä. Se on yhtä vaikeaa kuin rakastaa Jumalaa. Eikä sinua suljeta Jumalan vahvistavan läheisyyden ulkopuolelle silloinkaan, kun itsestäsi tuntuu, että olet pieni ja mitätön ihminen, joka kaiken lisäksi vielä vihaa tai halveksii itseään ja elää pinnallista elämää. On aivan selvää, mitä Jeesus sanoi ja teki: Hänen tärkeimpänä huolenaan olivat pienet, köyhät ja syntiset, jotka janoavat apua. Autuaita ovat köyhät, autuaita nälkäiset, janoavat, nöyrät… Niin kummallista on Jumalan valtakunnassa, että voima tulee suurimmaksi heikkoudessa. Siis: Elääksesi taivaallista elämää maan päällä harjoittele näkemään Jumala lähelläsi - sulkematta edes itseäsi ulkopuolelle kaikkine ristiriitaisine tunteinesi ja puutteinesi.

Jos nyt jotain voi sanoa Sanomattomasta, haluaisin edelleen väittää, että ikuinen nyt-hetki on Jumalan olemassaolon muoto. Se on aikaa, jota ei ole ennen tai jälkeen, joka ei siksi voi vaihtua tai jäädä taa, joka ei voi olla lyhyttä tai pitkää. Se on aikaa, joka vain ON. Wilfrid Stinissen kirjoittaa kauniisti: "Nykyisyys on Jumalan ikuisuuden ikarnaatio. Joka elää nykyhetkessä juo lakkaamatta ikuisuutta." Tämä koskee myös näennäisesti toisarvoista. Tiski jää tavalliseksi tiskiksi, ja aivan liian pian tulee uusi. "Ikuisuus" näkyy tässä vain toistona. Mutta kun tiskaaminen on huolehtimista elämästä, perheestäsi ja itsestäsi, se sisältää katoamattomuuden. Se on käsien ylistyslaulua. Lautasten kilinä on taivaallisen kodinhoito-orkesterin soittoa maan päällä. Mutta sinun tulee uskollisesti, rohkeasti, vaivaa nähden, pitkäjänteisesti, yhä uudestaan harjoitella käsiesi luovuttamista. Muuten tämä kaikki on vain romanttista hempeilyä.

"Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni...kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."

ajatukset Väven -kirjasta