Arkisto

Jumalan hiljaisuudessa voit vaeltaa neljän ystävän kanssa: ajatuksen, mielikuvituksen, tunteen ja kuuntelun. Silloin hiljaisuus alkaa kertoa, millainen Jumala on ja millainen sinä olet. Hiljalleen ääni tulee yhä kuuluvammaksi: Se kuuluu tavallisessa elämässä, sisäisessä ja ulkoisessa, tunteineen ja tekoineen. Jumalan sana tulee meille hiljaisuudessa ja poistuu hiljaisuudessa. Jumala tulee luoksemme samassa loputtomassa hiljaisuudessa, näkymättömällä tavalla kuin muinoin Elialle autiomaan luolassa. Tai kuten virressä sanotaan: Maat metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten, nyt sydän puhua vain saa.

Opettele vaikka nämä säkeet ulkoa. On hämmästyttävää, kuinka paljon ihminen voi oppia ulkoa sellaista, mitä hän rakastaa. Miten hyvä onkaan hengelliselle elämällesi pitää pientä kirjastoa sisimmässäsi. Luet joitain sanoja joko Raamatusta tai virsikirjasta, opettelet ulkoa ja säilöt sisimpääsi. Sitten voit mennä sydämen kappeliin ja tutkiskella sanoja. Kovin käytännöllistä. Sinulla on aina pääsy sisäiseen kirjastoosi, joka ei vie tilaa eikä paina mitään. Sen sijaan, että tulisit levottomaksi hiljaisuuden laskeuduttua ajattelet: "Nyt sydän puhua vain saa."

Hyviä sanoja leimaa se, että ne eivät häiritse hiljaisuutta, vaan sisäisessä ja ulkoisessa hiljaisuudessa kuuluvat kauneimmin. Opetella hyvää hiljaisuutta auttaa säilyttämään tulevaisuuteen uskon Jumalaan. Jatkuvasti puhuvaan ja tajuttavaan Jumalaan ei kukaan järkevä ihminen voi uskoa. Kohtaat Näkyvän Jumalan Raamatun sanassa, rukouksissa, sakramenteissa, liturgiassa, traditiossa, opissa, musiikissa, kauneudessa. Aavistat Salatun Jumalan pyhässä hiljaisuudessa. Taitaakin olla niin, että Jumala on äärettömän paljon salatumpi kuin näkyvä, sillä hänen olemuksensa on meille käsittämätön. Hiljaisuudessa voimme aavistaa sellaista, mitä ei voi kuvata sanoilla, muotoilla ajatuksin, käsin, meisselillä, pensselillä, värähtelevillä jousilla, painomusteella eikä äänihuulilla.

Luonnollinen pyhä järjestys kulkee ulkoisesta sisäiseen. Voit aloittaa rukouksesi sanomalla hitaasti: "Vaikene puhe huulten, nyt sydän puhua vain saa." Mielikuvissasi luot sekä meren että rannan. Istuudu lähelle kristallinpuhdasta tyyntä vettä, joka heijastaa taivasta. Olet yksin, mutta samalla maailmankaikkeuden ytimessä. Laskeudut mietiskelemään pyhiä sanoja. Sitten menet vielä sisemmälle syvyyteesi. Siellä kuvat ja sanat haalistuvat pois. Ne eivät enää riitä. Ne ovat täyttäneet tehtävänsä. On puhuttelevan hiljaista. Ei puutu mitään. Anna hiljaisuuden tulla sydämeesikin. Sinut huomataan, sinut ymmärretään, sinut hyväksytään. Ole vain. Lähestyt Jumalaa, Käsittämätöntä. Tämä on Jumalan hiljaisuutta. Tähän syvyyteen laskeutuminen on kuin putoamista avaruuden loputtomaan hiljaiseen tyhjyyteen. Mutta Tyhjyys on Läsnäoloa. Vain äärettömässä Tyhjyydessä on nimittäin riittävästi tilaa Täyteydelle, joka on taivas.

Jos olet väsynyt, voit asettua pitkäksesi. Jumalan hiljaisuus levittäytyy yllesi kuin lämmin peitto. Se suojaa sinua maailman kylmiltä, pyöriviltä, ikäviltä tuulilta. Jää Jumalan rauhaan.

ajatukset Väven -kirjasta