Arkisto, Joulujuttu

Joulu on lahja meille, vaikkakin vaikea tavoittaa. Lahja on: "Jumala on meidän kanssamme." (Matt 1:23) Joku tuntee kyyneleeni. Joku jakaa ne kanssani. Maa ei ole vain autio pallo, joka pyörii tyhjissä ympyröissä jäisten kivenlohkareiden ja merkityksettömien tulipallojen seassa. Joulun syvin toivo on, että rajattomalla Jumalalla on myös inhimillinen puoli, joka ymmärtää ja armahtaa. Lapsen yllä loistaa taivaallinen valo. Polvistu rukoilemaan Jumalan poikaa, veljeämme.

Ehkei olekaan mitään ristiriitaa siinä, että Jumala on rajattoman suuri, kaiken yläpuolelle korotettu ja että Jumala on äärettömän pieni, kuin Linnunradan syrjäiseen kolkkaan viskattu lapsi. Pikemminkin on niin, että Jumalan mahtavuus mahdollistaa Jumalan vähäpätöisyyden. Kardinaali Cusanus sanoo Jumalasta, että Hän on kuin vaikutuspiiri, sfääri, jonka kehä ei ole missään ja jonka keskus on kaikkialla. Cusanus sanoo: Jumala on yhteys. Jumalassa ei voi olla yksinäisyyttä. Kukaan ei voi jäädä ulkopuolelle. Jumala on meitä lähempänä kuin me itse. Jumala on meidän kanssamme.

Meidän pitäisi vavahtaa ilosta sen ajatuksen edessä, että tämä voi olla totta, sillä mitään me emme kaipaa enemmän kuin yhteyttä ilman yksinäisyyden takamaita.


ajatukset Lönnebon Amos-lehden kirjoituksesta v.2000