Arkisto

Joh 14: 1 - 7
Anna pois rauhattomuus, ota vastaan ilo, lue sitten hitaasti

KANNETTU LAPSI KANTAA AIKUISTA
Nämä Gunnar Edmanin sanat sopivat liikkeellelähdöksi aiheellemme elämän kasvusta ja kypsymisestä. Kyse on elämäntiestä, joka on elämänmittainen, mutta tien alussa on jäljellä portti, merkki ratkaisusta.

Tämä ajatus "aloittaa alusta ja kulkea sisäistä tietä" nousee ihmisen syvästä tarpeesta. Ne, jotka ovat kulkeneet sitä ennen meitä, ovat jättäneet jälkeensä tienviittoja. Kristillinen tie on minulle rakkain ja kaunein. Se ei vain näytä tietä, se on salaisella tavalla itse Tie. Ihminen ei ainoastaan kulje sitä, se itse kantaa kulkijaa. Kristityllä ei ole vain Kristus opettajanaan vaan myös kanssakulkijana ja -kantajana. Pyhä Henki ei ole vain vaikeasti käsitettävä uskonkappale, vaan sielun rakkain vieras, hengitys ja sydämen lämpö. Kirkko ei ole vain väsynyt laitos, se on matkaseura, teltta, ateria, pyhiinvaelluslaulu, lääke ja kantaja.

Salaisuus olla sekä kannettu että kantaja löytyy Gunnar Edmanin neljästä sanasta. En selitä enempää. Voit itse maistella merkitystä, joka ylittää kaiken, mitä sanoilla voi ilmaista.

Kuvittele itsesi Betlehemin talliin ja katso kuinka Maria pitää jumalanlasta, veljeämme, vasemmalla käsivarrellaan. Posket koskettavat toisiaan sanomattomalla hellyydellä. Kantaessaan lasta sellaisella rakkaudella Maria antaa Jeesukselle voimaa tulla Kantajaksi. Ajattele: Minun tehtäväni kristittynä on tulla Kristuksen kaltaiseksi. Kristus lapsena ei ole poikkeus. Hänen jalanjälkensä johtavat minut äidin syliin.

Ajattele, että istut lapsena Marian oikealla käsivarrella. Tunnet äidin posken lämmön. Ainoa tehtäväsi on antautua kannettavaksi. Älä pyristele vastaan. Lepää rauhassa Marian sylissä. Tunne lämpö ja tuoksu. Iloitse hänen hyräilystään. Mikään ei voi erottaa teitä. Te kolme kuulutte yhteen. Jumalan äidillisyys, Sinä ja Lapsi vasemmalla käsivarrella. Suurimmat teologit eivät voi paremmin kirjoittaa, mitä armo on.

Rukous: Nosta minut sydämellesi.
Kristus sanoo: Tulkaa minun tyköni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.

ajatukset Väven -kirjasta