Arkisto

Room. 8: 24-28
Suosikkivertaukseni Jumalasta on aurinko täydellisen auringonpimennyksen aikaan, jolloin näemme vain auringon säteilevän energian, koronan. Ihminen on myös kuin aurinko pienoiskoossa. Sinun ja minun sisin olemus on piilossa, mutta säteilystä aavistamme meissä sekä pimeän, haavoittuneen ja pahan että loistavan ihanuuden: Sielun.

Rukouksesi tulee jättää näkyvä todellisuus. Sinä rukoilet Näkyvää Jumalaa, sinä teet sen tietoisella minälläsi ja tietoisilla sanoillasi ja ajatuksillasi. Mutta tämä on vain pieni osa sinusta, suurin osahan sinusta on piilossa ja vähän, jos ollenkaan tietoista. Kun rukoilet Jumalaa, niin rukoilet Jumalaa kokonaisuudessaan, myös Salattua Jumalaa. Silloin sopivimmat välineet eivät olekaan tietoisia sanoja ja ajatuksia. Anna sen sijaan rukouksen nousta salatusta, ei vielä tietoisesta olemuksesi syvyydestä. Silloin sisimpäsi rukoilee taivaallisella kielellä, jota tietoinen minäsi ei käsitä. "Syvyys huutaa syvyydelle." Aloita ajatuksista ja mielikuvituksesta, ne ovat osa ihmistä. Siirry sitten rukouksen lepoon, jossa et ajattele lainkaan. Olet vain kuuntelevassa hiljaisuudessa. Et halua mitään. Sinä olet.

Syvin rukous on tätä, että sielu katsoo hiljaa kirkkaaseen aurinkoon, Jumalaan. Se on elämistä tunteessa enemmän kuin ajatuksissa ja teoissa. Se on sielun yhtymistä Jumalaan.

Kun rukoilet, sulje silmäsi ja anna sisäisen hymyn levitä sieluusi. Tunne sen lämpö. Jos tulet itkien Jumalan luo, ajattele, että hän on hyvä vanhempi, joka lohduttaa. Pian hymysi löytyy vaikka kyynelten alta. Näe hyvyyden Jumalan loistavat kasvot, jotka kääntyvät puoleesi, ja sinä vastaat sisäisellä hymyllä: me kuulumme yhteen. Raamatun lähes lyhin jae kuuluu: "Iloitkaa aina." Hengen yhdeksästä hedelmästä toinen on ilo. Istu sisäisesti hymyillet mietiskelemässä Meren äärellä; Meren, joka kuvaa Salattua Jumalaa. Vain Meri ymmärtää merta. Pisara ja valtameri kuuluvat yhteen. Ole hiljaa ajattelematta mitään.

Ajatukset Väven -kirjasta