Arkisto

Jos haluaa löytää pohjaveden, täytyy ensin kaivautua syvälle kiviseen maahan. Kaikki herkkätunteisuus ja oma suurenmoisuus on jo paljon ennen loppua valunut hikenä maahan. Siellä pimeyden pohjalla välkkyy elämämme tarkoitus. Se saattaa näyttää joltakin vähäpätöiseltä, kuten tavalliselta vedeltä, siis lähes ei miltään. Ei kai tämä tavallinen ja väritön vesi voi olla kallisarvoinen aarre? kuiskaa kiusaaja. Mutta älä anna pettää itseäsi, sillä tavallisin valhe elämässä on: Suurta ei voi löytää pienestä, arkipäiväisestä.

Meidän täytyy oppia näkemään uudella tavalla. Jumala ei ole sanan "Jumala" kuudessa kirjaimessa, ei hurskaissa tunteissani eikä kirkollisissa ajatuksissani. Niin vähäpätöinen jumala ei kelpaa edes epäjumalaksi.

Kyse on jostain aivan erityisestä ja käänteentekevästä tavasta ajatella ja nähdä. Kestää koko elämän ymmärtää kuinka radikaalia se on. Tämä on todella mullistavaa, vaativaa ja vapauttavaa evankeliumien ilosanomassa. Tavallinen vesi ja tavallinen leipä, jonka te annoitte janoisille ja nälkäisille riippumatta "uskosta" tai "epäuskosta" oli teidän todellinen uskonne, sen te annoitte Kristukselle. Se oli siis samaa kuin vierailla Jumalan luona (kuinka ennenkuulumatonta!) ja antaa hänelle, mitä hän tarvitsi (kuinka ennenkuulumatonta!). Mitä Rajaton tarvitsee? Niinpä, sitä mikä on rajatonta, luotujen uskoa, toivoa ja rakkautta, heidän leikkiään Jumalan jalkojen juuressa, heidän rajatonta luottamustaan.

Kädet ja aivot liitettyinä sydämeen ovat uskon oikea asumus. Kristillinen usko on nähdä Jumala kaikessa paitsi inhimillisessä hänestä poispäin kääntymisessämme. Suhdettamme Jumalaan ei voi erottaa suhteestamme ihmisiin ja luontoon. Jumalan luomiskudoksessa ei ole saumoja, kaikkialla läsnäoloa ei voi harventaa eikä tiivistää.

Jos joku kysyy: Kuinka löydän Jumalan?, on nykyään ehkä yksinkertaisinta vastata: Mene keittiöön, missä Jumala luotunsa käsin leipoo jokapäiväistä leipäämme ja mene tympeään kokoukseen, jossa leipä jaetaan oikeudenmukaisesti. Mene pitkäaikaisosastolle, minne ihmiseksi tullut Jumala on sijoitettu. Mene kasteelle, missä sinä kuolet ja nouset ylös Kristuksen kanssa. Mene ehtoolliselle, jossa Kristus antaa itsensä. Mene luontoon, jossa kaikkialla läsnäolo ei koskaan kokonaan piiloudu.

Opettele tällä viikolla joka päivä elämän suurinta taitoa, joka on nähdä hyvän sydämen silmällä. Yksinkertaisesta tulee tärkeää. Kun heräät aamulla, rukoile: "Jumala, anna minun tänään nähdä pyhä läsnäolosi." Näin päivän mittaan etsit Jumalan kasvoja, et olettaen turhia, vaan tähyilemällä hyvyyden merkkejä ja olemalla itse hyvyyden pieni työväline. Missä ovat he, joita ei minään pidetä? Missä?

ajatukset Väven -kirjasta