Arkisto

Anna pois rauhattomuus, ota vastaan ilo, lue sitten hitaasti
MINÄ OLEN OPPINUT OLEMAAN TYYTYVÄINEN

Uskaltaisitko asettaa kotiisi näkyviin seinävaatteen, jossa olisi yllä oleva teksti? Millaiselta maailma näyttäisi, jos ihmiset olisivat tyytyväisiä? Eikö juuri tyytymättömyys vie kehitystä eteenpäin?

Mutta yllättävää kyllä on ihmisiä, jotka uskaltavat ylpeästi olla tyytyväisiä, jopa julkisesti. Ja jotka selviävät kaikista? lähes kaikista? hyökkäyksistä mielenrauhaa vastaan, ainakin sikäli kuin me voimme ymmärtää. Tällainen oli esimerkiksi apostoli Paavali. Juuri häneltä otsikon teksti on peräisin. Voi olla, että Paavaliin on ensituntumalta vaikea liittää näitä sanoja.

Paavalista on helppo ärsyyntyä. Hänet voi kokea patriarkaalisena, kiivaana, itsevarmana ja kerskuvana. Jerusalemin fariseuksena ennen kääntymystään hän käyttäytyi kuin fanaatikko. Luultavasti hänen kanssaan ei myöhemminkään ollut helppoa tulla toimeen. Hän oli kuin tulenliekki, jossa voi polttaa näppinsä.

Toisaalta Paavali oli Mestarinsa uskollinen oppilas. On helppo antaa arvoa ihmiselle, jolla on yhtä "suuri sydän" kuin Paavalilla. Kuka antiikin tunnetuista miespuolisista kirjoittajista välittää samanlaista lämpöä ja kellä on niin monta naispuolista ystävää kuin apostolillamme? Ei kukaan! Ei kellään! On myös helppo kunnioittaa ihmistä, jolla on sellainen rakkauden puhdistama tahto ja ajattelukyky.

Paavali kirjoittaa antiikin vankilasta, ei siis mistään loistohotellista näin:

Olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Fil 4: 11 - 13

Suurinta Paavalissa on, että hän kaikesta energiastaan ja urheudestaan huolimatta kykenee itkemään toisten huolien takia ja kantamaan toisten taakkoja. "Jos joku on heikko, niin minäkin olen heikko" voi Paavali sanoa. Kun kerran ymmärsin näiden sanojen sisällön, jotain selkeni minulle suuresta apostolista. Aavistin tällä kaikkein menestyneimmällä sananjulistajalla olevan salaisuuden.

---

Sananl. 30: 7-9
Kahta minä sinulta pyydän -
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?"
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

---

ajatukset Väven -kirjasta