Arkisto

Anna pois rauhattomuus, ota vastaan kaiken peittävä rakkaus, lue sitten hitaasti
ENSIMMÄINEN VELVOLLISUUTESI: OTA VASTAAN RAKKAUTTA

Nyt sinun tulee etsiä sitä lepoa, josta rakkaudentäyteiset, hiljaiset, vahvat ja viisaat toiminnat saavat alkunsa, ja tehdä tätä yhtä luonnollisesti kuin hengität. Sinun ei tarvitse ponnistella hengittääksesi. Et sano keuhkoillesi: Hengittäkää. Hengen ehdoilla toimiminen on olla rakkaudentäyteinen - ei vain rasittaa itseään rakkaudellisilla teoilla. En nyt puhu siis päämäärästä tai vaivasta, vaan olemisesta. Puhun ihmeistä, jotka ovat täysin verrattavissa veden päällä kävelyyn. Meitä myrkyttävä, raskas itsekkyyden lyijysydän otetaan pois ja korvataan armorikkaalla sydämellä, josta puuttuu kaikki raskaus ja joka lyö puhtaasta sydämellisyydestä. Sielu hengittää puhdasta vapaata pyhää henkeä.

Mitä lähempänä sielu elää Jumalaa, sitä useammin se ajattelee: Jumala on kaikki. Johtopäätös ei yllätä: Minä en ole mitään. Sillä ihminen ei koskaan ole suurempi kuin silloin kun hän on yhtynyt Kaikkeuteen. Mutta hän ei enää pidä itseään minään. Laskutapa muuttuu: Aivot luottavat nyt sydämeen. Se vaikuttaa arviointiin elämästäsi. Ihminen, joka tuntee olevansa Armon lapsi, on rikkaampi kuin kaikki pääomanomistajat yhteensä, sillä "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on". Kukaan ei laske paremmin kuin Rakkaus. Katselutapa muuttuu. Kukaan ei näe selvemmin kuin Agape: Rakkaus näkee Jumalan hänen vastakohdassaan. Seuraukset ovat vallankumouksellisia. Ympäristö muuttuu rakkaudentäyteisten silmien kirkkaassa katseessa. Synnyt uuteen maailmaan. Vanhat kuluneet kasvot tulevat uuteen valoon.

Ihmissydämen aito rakkaus on jakamaton. Ei voi rakastaa Jumalaa ja halveksia lähimmäistään. Mitä teemme vähimmille, sen teemme Jumalalle. Jos on niin, että rakastamme Jumalaa, ei sanaa tai käsitettä "Jumala", vaan hänen pyhää läsnäoloaan maailmassamme, pätee myös päinvastainen: Jumala rakastaa meitä maailmassamme.

Erityistä kristillisessä uskossa, kaikkien maailman uskojen joukossa, on: Jumala paljastaa itsensä (jopa) vastakohdassaan, sub contraria speciae, kuten Luther kirjoittaa. Niin ihmeellistä on, että emme kristillisten kertomusten ytimessä Jumalasta näekään Jumalaa ihanuudessaan vaan kaiken menettäneenä, tyhjentyneenä.

Tämä on salaisuus. Tämä on punainen lanka. Seimi ja risti ovat merkkejämme siitä, että Jumalan rakkaus on olemassa nytkin. Jumala kohtaa meidät lapsessa, osaamattomuudessa, täydellisessä voimattomuudessa, kärsimyksessä ja kuolevaisuudessa, punaisessa veressä. Jumalan rakkaus syntyy Betlehemissä ja kuolee Golgatalla. Sitä on Jumalan kaikenpeittävä rakkaus, joka puhdistaa meidät ja vahvistaa meitä sakramentissa.

Kristuksen kasvoista heijastuva Rakkaus, ei ole ainoastaan siunatussa leivässä alttarilla. Murrettu leipä on elämässäsi. Jumala katselee sinua rakkaudella vastasyntyneen lapsen tummin silmin ja kuolleen särjetyllä katseella. Rakkaus ei puhu vain viisain, pyhin sanoin korkeiden holvien alla ja enkelien kielin. Se änkyttää ja sopertelee sekavasti sairashuoneessa, se huutaa ahdistuksessa pahan kuoleman edessä. Kaunein lahjasi Elämälle, tavalliselle elämälle, ei ole antaa vaan ottaa vastaan. Jumala näyttäytyy edelleen myös vastakohdassaan. Jumalan rakkaudella on osoite. Pyhä läsnäolo on ilmassa, jota hengität. Leivässä: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon…" Sinussa: "Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa…"

Ensimmäinen velvollisuutesi siis on: Ei rakastaa vaan antautua rakastettavaksi. Suuri lahjasi Jumalalle on olla Armon lapsi.

ajatukset Väven -kirjasta