Arkisto

Anna pois rauhattomuus, ota vastaan itsehillintä, lue sitten hitaasti

Paikka keittiön pöydän ääressä

Sanotaan, että lapsi on muotoillut kaikki olemassaoloa koskevat kysymykset ennen kuuden vuoden ikää: hyvästä ja pahasta, elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja vihasta. Leikkien lapsi ottaa selkoa, mitä on olla ihminen. Pyhän Sydämen säännön opettelu on jatkoa lapsuuden leikeillesi. Harjoittelet olemaan ihminen. Ota selkoa nyt niin kuin silloinkin. Sääntö, joka alkaa sanoilla: "Rakkaus, ilo, rauha…" on pikemminkin rajaton kuin rajallinen. Mutta rajat ja säännötkin kuuluvat leikkeihin. Pyhän Sydämen sääntö ei ole tekninen kysymys, vaan se on sydämenasia. Se sulkee sisäänsä lapsen ja aikuisen sinussa, vapauden ja järjestyksen. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Aloita jostain hyveestä hyveestä - vaikkapa itsehillinnästä ja jostain elämänalueesta - vaikkapa rukouksesta ja kirkosta.

Kirkko on ulkonaisesti instituutio ja sisäisesti jumalallinen mysteeri, mutta ulkopuolenhan sinä ensin kohtaat. Vanhat instituutiot ovat joutuneet uuden tarkastelun kohteiksi ja siksi varsinkin länsimaissa, monilla on vaikeuksia suhteessaan kirkkoon. Kirkko on ehkä sinulle kuin isoäiti, jota tavallaan kunnioitat ja jota mielestäsi tavan vuoksi pitää käydä joskus tervehtimässä, mutta ilman oma-aloitteista halua. Kirkko ei elä ja toimi ilman jäseniään. Ja sinä kastettuna kristittynä kuulut siihen. Kristus haluaa olla yhdessä omiensa kanssa ja se tarkoittaa, nyt kuten silloinkin, armahdettuja syntisiä. Hän antaa vehnän kasvaa yhdessä valevehnän kanssa, mikä on onni, ainakin minulle. Hän, joka nöyryytti itsensä ja tuli yhdeksi meistä, haluaa nähdä nöyriä ja armahtavaisia opetuslapsia; hän joka osasi aina iloita uskollisista, rohkaisijoista ja parannuksen tekijöistä.

Joudut ehkä miettimään: Valitsenko perheen vai kirkon? Neuvoni on: valitse molemmat. Kekseliäs voi tehdä sen ilman suurta dramatiikkaa. Koti voi olla pieni kirkko, keho temppeli ja sydän rukouspaikka, ja elämä muotoutuu Pyhän Sydämen säännön mukaan.

Oma kokemukseni on että on hyvä olla joitain yksinkertaisia hengellisiä tapoja tukemaan spontaaniutta. Monet biologiset olennot valitsevat kiinteät tavat säästääkseen henkistä energiaa, ettei jatkuvasti joka tilanteessa olisi pakko tehdä uusia päätöksiä. Missä kohdassa istun keittiön pöydän ääressä tänään? Missä muut perheenjäsenet? Sinusta tuntuu, että kysymykset ovat turhia. Etkä halua omaa paikkaa vain keittiön pöydässä. Sinun tarvitsee kulkea bussilla vain pari kertaa, kun olet varma, että tämä paikka on sinun eikä kenenkään muun. Hanki itsellesi kiinteä "paikka" rukouksen ja kirkon maailmassa. Alussa se vaatii ehkä huomattavaa itsehillintää, sitten tapa tulee avuksi. Hyvät hengelliset rutiinit päivän-, viikon-, vuoden- ja elämänkiertoon ovat tärkeimpiä. Hyviä tapoja on pyytää aamulla siunausta päivään, käydä läpi päivän kulku illalla ja pyytää siunausta yöhön.

Lyhyesti sanottuna, miltä sinun hengelliset tapasi näyttävät, kun on kyse rukouksesta ja kirkosta? Oletko niihin tyytyväinen? Ellet ole, yritä ajatella asiaa ja tee tarpeelliset muutokset. Jonkun ajan kuluttua olet löytänyt oman tapasi, oman paikkasi.

Valitse "paikka keittiön pöydän ääressä", sellainen mikä sinusta tuntuu kotoisimmalta.

ajatukset Väven -kirjasta