Päivänavauksiin

Pyhitetty olkoon sinun nimesi

Minä olen se mikä olen - sanoo Jumala itsestään Raamatussa.

Eihän tuo lause kerro paljon mitään Jumalasta ja kuitenkin se kertoo kaiken. Vain Jumala itse voi tietää kuka ja millainen hän on, me ihmiset voimme tietää hänestä kovin vähän.

Jotain voimme Jumalasta nähdä kun katselemme ympäröivää syksyistä luontoa. Jotain voimme oppia Jumalasta tietämään lukemalla hänestä Raamatusta. Jotain voimme päätellä siitä, mitä Jeesus sanoillaan ja teoillaan opetti.

Jeesuksen opetuksesta tiedämme, että voimme puhutella Jumalaa taivaalliseksi Isäksi. Alkaahan Jeesuksen opettama rukous "Isä meidän, joka olet taivaissa". Ja siitä on mahdollista ymmärtää, että Jumalaa voi verrata hyvääkin parempaan isään, jota voi lähestyä koska tahansa ja jonka lähellä on hyvä olla.

Mutta kovin toisenlaista tietoa Jumalasta saamme, kun luemme rukousta eteenpäin. "Pyhitetty olkoon sinun nimesi." Tuntuu, että tämä kohta ei puhukaan mukavasta ja lämpimästä ja lähestyttävästä Isästä, vaan jostakin kaukaisesta kunnioitusta ja pelkoa herättävästä korkea-arvoisesta Herrasta.

Isä Meidän ja Herra Jumala, jonka nimi tulee pyhittää, tuntuvat kuvaavan kahta aivan eri hahmoa.

Ehkä vähän helpottaa ajattelua jos tiedämme, mitä "pyhittäminen" sanana tarkoittaa. Sehän on toisin sanoin sanottuna erottaa, pitää erillään, omistaa Jumalalle. Eli pyhitetty olkoon sinun nimesi on toisin sanoin sanottuna "olkoon sinun nimesi omistettu sinulle Jumala". Tässä me tunnustamme, että puhuessamme Jumalalle ja Jumalasta, ei ole kyse ihan tavallisesta jutusta, vaan jostain aivan muusta, jostain erilaisesta, salaperäisestäkin, mysteeristä.

Jumala on toisenlainen kuin me ihmiset. Emme koskaan opi häntä täysin tuntemaan. Mutta sen me tiedämme, että kun puhumme Jumalasta, puhumme koko maailman luojasta ja elämän antajasta.

Raamatussa psalmin kirjoittaja sanoo asian näin: "Herra meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä. Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi...mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi, kuitenkin pidät hänestä huolen."

Jumalan suuruuden, pyhyyden ja salaperäisyyden takia on hyvä että pyhitämme hänen nimensä, että erotamme puheen Jumalalle ja Jumalasta kaikesta muusta puheestamme. Silti saamme sanoa häntä taivaalliseksi isäksemme ja luottaa siihen, että hän kuulee rukouksemme ja antaa meille sen mitä tarvitsemme. Hän on parempi kuin paras isä taivaan päällä, hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan ihminen voi rakastaa. Hän ei ole niin kuin ihmiset. Jumala on Jumala. Sen me tunnustamme kun sanomme: Pyhitetty olkoon sinun nimesi.