Päivänavauksiin

Uuden vuoden vaihtuminen saa meidät ajattelemaan aikaa. Vähintäänkin sillä tavalla, että moneen paikkaan pitää huomata kirjoittaa numeroiden 2005 sijaan numerot 2006 (käytä kalvoa). Itse asiassa tuon numeron jälkeen voisi lisätä lyhennyksen jKr. Sillä on olemassa myös vuosi 2006 eKr. j on lyhennys sanasta jälkeen ja e sanasta ennen Kr- se on lyhennys sanasta Kristus, joka on yksi Jeesuksesta käytetyistä nimistä. Meidän ajanlaskumme perustuu aikaan ennen ja jälkeen Kristuksen, niin merkittävästä ja edelleen vaikuttavasta asiasta on kysymys, kun Jeesuksesta puhutaan. Hänen elämänsä täällä maan päällä muutti maailmaa. Elämme vuotta 2006 jKr.

Jeesus itsekin tiesi oman tehtävänsä merkityksen. Hän aloitti julkisen opetuksensa julistamalla ”Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle.”

Aika on täyttynyt. Ja Jumala lähettää poikansa maailmaan. Sen takia me ihmiset 2000 vuotta myöhemmin juhlimme joulua – viimeksi kuukausi sitten – sen takia me kokoonnumme sunnuntaisin kirkkoon, sen takia arkiviikolla kokoonnumme erilaisiin kerhoihin, nuorten ja aikuisten iltoihin, rippikouluun, sen takia ihmiset lähtevät lähetystyöhön kertomaan Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä ole hänestä kuulleet, sen takia seurakunta toimii. Ja siksi mekin olemme täällä tänä aamuna päivänavauksessa. Aika on täyttynyt. Jumala on tullut keskellemme elämään ihmisen elämää, elämää joka vaikuttaa edelleen.

Mutta palataanpa ajatuksissa aikaan, jossa Jeesus eli. Hänen ensimmäinen opetuslapsensa oli Simon, kalastaja, jonka tunnemme paremmin Jeesuksen antamalla nimellä Pietari. On kulunut vain vähän aikaa siitä kun Jeesus oli kutsunut Pietarin ja hänen veljensä Andreaksen mukaansa. Nyt he ovat Kapernaumin synagogassa jumalanpalveluksessa. Kun Mooseksen kirjojen lakiteksti on luettu nousee Jeesus seisomaan ja pyytää tavan mukaan luvan lukea profeettojen tekstiä ja alkaa opettaa siitä.

Pietari keskittyy kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Kun Jeesus puhuu hän ei käytä lainopettajien tapaan apunaan toisten opettajien puheita. Jeesuksen sanoilla on toisenlainen merkitys. Kun hän puhuu niin sanat ovat kuin tekoja, ne saavat aikaan asioita. Johan Pietari oli sen kokenut. Hän oli jättänyt entisen ammattinsa, verkkonsa ja veneensä ja lähtenyt Jeesuksen mukaan, vain siksi että Jeesus sanoi: Lähtekää mukaani. Nytkin Jeesuksen puheessa on sellaista voimaa, että ihmiset kyselevät toisiltaan ”Mitä tämä on, tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla”. Kun synagogan opetushetki päättyy, kansa purkautuu ulos. Pietarilla on mielessään monta kysymystä esitettäväksi Jeesukselle. Mutta niin on monilla muillakin. Niinpä Pietari sanoo Jeesukselle ja opetuslapsille: ”Anoppini asuu tässä lähellä, mennään sinne, siellä voimme jatkaa keskustelua rauhassa. Anoppini voi järjestää meille jotain syötävääkin.” Ja he tekevät niin. Mutta Pietari on luvannut vähän liikaa. Kun he tulevat Pietarin anopin kotiin, heille kerrotaan, että anoppi on sairaana, hän makaa kuumeisena vuoteellaan. Jeesus menee naisen vuoteen viereen ja katsoo häntä. Sitten Jeesus tarttuu naisen käteen ja auttaa hänet jalkeille. Samassa hetkessä nainen on terve ja alkaa palvella vieraitaan.

Ja sanoma siitä, että Jeesus on Pietarin vieraana leviää lähiympäristöön. Heti kun sapatti päättyy auringon laskiessa kaupunkilaisten askeleet vievät Simonin talolle. Ne jotka eivät jaksa itse kävellä kannetaan sinne. Jeesuksen luo tuodaan paljon sairaita. On valtava tungos ja Jeesus parantaa useita erilaisten tautien vaivaamia ihmisiä. Ja niin hänen maineensa leviää kaikkialle, ympäri Galileaa.

Aika on täyttynyt, Jumala on tullut keskellemme Jeesuksessa. Yhä tänäänkin me saamme kuunnella Jumalan puhetta lukiessamme Raamattua, yhä tänäänkin me saamme turvautua Jumalaan vaikeuksissamme, yhä tänäänkin me saamme pyytää Jumalan läsnäoloa ja kiittää häntä kaikesta hyvästä, mitä elämäämme saamme.